torstai 5. maaliskuuta 2009

Tuo eilinen mikä-se-nyt-onkaan-(kertomusko?) julkaistiin eri muodossa Vartijassa joskus 1995, henkevin pohdinnoin kehystettynä.

Itsepetoksen vaara on alinomainen. Tärkeintä on simultaaninen luopuminen kaikesta, varsinkin kaikesta mitä voisi kutsua spirituaaliseksi kokemukseksi.
"Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta." (Vuorisaarnan ensimmäinen lause)

Nyt paastonaikana aion harjoittaa ankaraa askeesia kaiken uskonnollissävytteisen toiminnan ja spiritualiteetin suhteen. En ole varma onnistunko, pelkkä maallinen elo on kuitenkin sen verran raakaa ja rankkaa. Jokin hurskas, toiveikas ajatus saattaa lipsahtaa mieleen. Mutta kuka sanoi että askeesin pitäisi olla helppoa.
Vuorotteluvapaa tietenkin auttaa: ei tarvitse työn puolestakaan esittää hengen miestä.
Se auttaa myös maallisessa askeesissa, kun lompakkokin on hengessään köyhä.
"Päästä minut rahasta" (mukailtu Isä Meidän -rukous)

Meister Eckhartin mukaan hengessään köyhä on se, joka ei tahdo, tiedä eikä omista mitään. "Tätä eivät ymmärrä oikein ne, jotka katumusharjoituksissa ja askeesissa eivät kuitenkaan pääse tahdostaan eroon... he sanovat haluavansa noudattaa Jumalan armollisinta tahtoa. Näiden ihmisten tarkoitus on oivallinen, ja he ansaitsevat kiitosta. Jumala lahjoittakoon heille armossaan taivaan valtakunnan. Mutta jumalallisen totuuden nimessä minä sanon, etteivät he ole todella köyhiä, sillä tahtoessaan täyttää Jumalan tahdon he ovat vielä kiinni omassa itsessään. Minä sanon, että he ovat aaseja jotka eivät ymmärrä hiukkaakaan jumalallisesta totuudesta."
(E saarnassaan in pauperes spiritu)

Olla tahtomatta mitään...
Tietämättä mitään...
Toivomatta mitään...
Saattaa tulla seuraavakin paastonaika eteen ennen kuin tuossa askeesissa täydellisyyden aamu valkenee tähän huoneeseen.





1 kommentti:

  1. Kerran olin Requiem-konsertissa ja siihen läpyskään oli suomennettu "anna meille ikuinen raha".M

    VastaaPoista