”Se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään.”
(Matt.7)
Ken tästä käy, saa kaiken toivon ja epätoivon heittää.
Saa jättää tulevaisuuden pitämään huolta itsestään ja
menneisyyden hautaamaan kuolleitaan.
Jatkaa yksin, yksinäisten kanssa, kaikkien ihmisten.
Elämän meren rantahiekassa on ensin kahdet jäljet, sitten yhdet.
Lopulta ei niitäkään. Meren aallot huuhtovat jäljet pois, menneen ja tulevan.
Olemme yhtenä kuolleet, yhtenä ylösnousseet.
Ihmisen ja Jumalan välinen ero on vereen piirretty
viiva.
Portti on ahdas kuin neulansilmä tai musta aukko.
Ajallinen ei pääse läpi koskaan, se jää portille ja
jäykistää tapahtumahorisontin. Mitään ei näytä tapahtuvan, uutta ainakaan.
Ikuinen on jo läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti