Malja


”Hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat.” (Joh.7)

Maarian kirkon kivinen kastemalja on vuosisatojen reissussa rähjääntynyt, paloja on irti.
Ympärillä on tapahtunut paljon. Tulipalojakin on ollut irti kirkossa muutamasti.
Maljan äärellä veden sakramentin vastaanottaneet ovat kokeneet ja kokevat ihan kaiken mitä ihminen voi.
Maailmanpalot ja rauhan ajat, tunteiden roihut ja niiden sammumiset.
Seudun ja sielun maisemia ovat pyyhkineet ovat iso- ja pikkuvihat, suuret ja pienet rakkaudet, ja kaikki siltä väliltä.
Luominen ja hävittäminen, syntymä ja kuolema, ovat Valtakunnan funktioita kumpikin, vesi ja tuli. 
Elämän paloissa maljojen muodot särkyvät, ihmisten tarinat saavat odottamattomia käänteitä.
Niin on kirjoitettu elämän kirjassa, se ei ole vahinko eikä vääryys.
Elävä vesi nousee hajonneesta maljasta ja muuttuu ajallisen sisimmässä lähteeksi joka kumpuaa ajattomaan elämään.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti