Näin luonto-ohjelman jossa muuan gepardi oli lähtenyt saalistamaan.
Se loikki lujaa antilooppilauman perässä, kunnes eräs nuori ja kokematon saalisalokas sai tarpeekseen koko hölkästä, ja jäi paikoilleen istumaan. Peto sekosi. Sen sijaan että olisi käynyt ilmaiselle aterialle, gepardikin jäi istumaan saaliinsa viereen muina kissoina.
Yleinen hämmennys vallitsi savannilla. Käsikirjoitukseen oli kajottu. Eläimet vilkuilivat ympärilleen kuin ohjaajaa etsien. En minä mutta kun tuo vastanäyttelijä… sano nyt sille…
tästä mitään tule…
Ihminen juoksee saaliin perässä. Se näyttäisi olevan lisää liksaa, uusi suhde, isompi talo, ihana loma, enemmän aikaa perheen parissa.
Se ei ole.
Se on rauha eli onni eli rakkaus eli vapaus. Raamattu kutsuu sitä Jumalan Valtakunnaksi. Se ei sisälly kohteisiin. Se ei ole tuolla tai tuolla, ei saavu näkyvällä tavalla. Pysähdy. Ole hiljaa. Kuuntele. Se on lähellä. Hirmuisen, ihastuttavan lähellä.
Ihminen ravaa pakoon pelkojaan, kaikenlaisia mörköjä. Jos hän pysähtyy, niistä ei ole mihinkään, ei tappotöihin. Möröistä mahtavinkin, kuolema, hämmentyy sen edessä joka ei liiku. Valtakunta on niin lähellä, että petokin hiljenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti