”Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki.” (Room.11)
Kolminaisuuden käsite on hyvä aktivoida jos Jumala alkaa
tuntua kovin tutulta: kivalta kaverilta tai setämieheltä, joka on erityisen
kiinnostunut juuri minun ikiomista asioistani. Salatun valtakunnan saloissa kun
eivät liehu minkään isännän henkilökohtaiset viirit.
Toisaalta on varottava ilmaisuun helposti hiipivää mystistä
värinää; Valtakunta on Valaistujen Vihittyjen salatietoa, jonka arvoituksia
varjellaan Vatikaanin arkistoissa tai Kabbalan koodeissa.
Jumala ei ole järin uskonnollinen.
Hän on kaikista olevista parhaiten tunnettu, sillä ”hänestä
on kaikki”!
Itse asiassa Jumala on se joka ylipäätään mitään tuntee,
alku ja loppu, Minä Olen. Ennen kuin joutavinkaan asia pääsee tapahtumaan,
Olen. Ennen hampaiden harjausta Minä Olen. Tämä ei tarkoita ihmisyksilön
korottamista, päinvastoin: todellisuus tuntee vain yhden yksikön ensimmäinen
persoonan.
(Harha tuntee kyllä muutaman muunkin, ei siinä mitään… Ei
siinä mitään.)
Kolminaisuutta kuvataan joskus kolmiolla jonka keskellä on
iso silmä:
Jumala on prisma joka taittaa kaikkeuden valon väreiksi,
onpa kaiken kukkuraksi ja kunniaksi vielä itse tuo valokin.
Ehkä on olemassa kauniimpaakin kuin tämä, ei vain tule heti
mieleen.
Tämä ei ole uskontoa, tämä on tätä. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti