Kone



”Älkää huolehtiko. Katselkaa taivaan lintuja ja kedon kukkia.”
(Vuorisaarna)

Tietokoneen kanssa menee joskus hermo. Kesken henkevän kirjoituksen jotakin menee vinoon. Siellä jossakin rintama pettää. Näytöllä pyörii rinkeli, muuta ei tapahdu. Harmittaa että ei osaa kuin odottaa - ja ehkä vaivihkaa ravistella konetta, jos kukaan ei huomaa ja heti pöljäksi arvioi.  

Tuntuu että pitäisi voida hallita toimintaympäristöään paremmin. Tietää miksi asiat menevät niin kuin menevät, ja vaikuttaa niiden kulkuun. 
Se toive ei kuitenkaan voi täyttyä koskaan.

Taho joka toimii ja ärtyy silmien takana, on paljon monimutkaisempi kuin tietokone jota se yrittää käyttää. Biljoonat tahattomat fyysiset toiminnot mahdollistavat tämän yhden lauseen kirjoittamisen, ja sen lukemisen.
Ei ole hajuakaan kuinka se tapahtuu. Rinkelit vain pyörivät koneissa, silmissä, päissä, yhteiskunnassa, luonnossa, ulkoavaruudessa. Atomit, ajatukset, tuntemukset, laakerit, sairaudet ja terveydet, elämät ja kuolemat, ihmissuhteet, linnut, autot, planeetat ja tähtisumut. 
Taivaallinen Isä ei ole jättiläisrinkeli tämän yllä – jonkinlainen Ylimmäinen Rinkelileipuri – vaan kaikkien ympyröiden ydinvoima, jonka ympärillä kaikki pyörii sittenkin, huolettomasti. 

(TS)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti