”Maria seisoi haudan ovella ja itki.” (Joh.20)
Rakkaus oli romahtanut.
Kaikki ihanat vuodet yhdessä olivat muisto enää.
Vain joku outo puutarhuri
liikkui kyynelkentässä.
Mitä tuokin täällä,
rakkauteni raunioilla, menisi kotiinsa. Sinäkö hänet veit?
”Ketä sinä etsit?”
Niin kuin et tietäisi! Missä
hän on?
”Mitä itket, nainen?”
Mitä luulisit!? Elämää!
Kuolemaa!
”Herää, nainen!”
Herää itse, mies! Auta
minua!
”Maria!!”
…Opettaja...!?!
”Älä koske minuun! En ole
se joksi minua luulet, en ole opettajasi, unelmiesi tai rakkautesi kohde, en toiveittesi
täyttymys. Sinäkään et ole se joksi itseäsi luulet, etkä avun tai rakkauden tarpeessa.
Olen Jumalan poika ja sinä hänen tyttärensä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti