”Voima pilvien keskellä.” (Mark.14)
Ihmiset pääsiäisenä kämpillään
pääsemättömissä, karanteenissa, kruunun vankeina, kasvot peräseinälle missä on
taulu-tv. Sieltä kerrotaan ja käsketään mitä kuuluu.
Ollaan koko maailma kuin tuomiolla
terveystemppelin esipihalla, hämmennyksen vallassa. Pestään käsiä kilpaa
Pilatuksen kanssa. Kaikki suudelmat ovat nyt Juudaksen. Huolia ja pelkoja sinkoilee
pilvinä kuin valtoimia aivastuksia.
Mikä on oikea turvaväli?
Mitä siinä välissä on? Olenko turvassa tässä kohden?
Mitä täällä ylipäätään
tapahtuu!?
Mitä on syntymän ja
kuoleman, sukusolupenetraation ja krematorion välissä?
Mikä minä oikein olen?
Pilviä? Yskintää? Näkyjä?
Pärskyvä solukasa, koko ajan uhkana ja uhattuna?
Mallinnuksen mukaan kaikki
on kohta ohi. Mikä on syntynyt, kuolee. Jos ei kruunu päässä tai keuhkoissa,
jotenkin muuten. Pilvet hajoavat.
Niiden keskeltä taivaan
voima ilmestyy ja ympäröi kaiken kuin rakkaus.
Yksi, pyhä, syvänsininen ja
yhteinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti