Kahdeksas käsky

Toinen on ensimmäinen.
Vain yksikön ensimmäinen on.

Mitä sanon toisesta, sanon itsestäni. Kun yksi tuomitaan, kaikki tuomitaan.
Minä olen kaikki. Mitä olette tehneet yhdelle kaikista, olette tehneet minulle.

"Kun teette kaksi yhdeksi, teistä tulee ihmisen poikia." (T.ev.)

Minulla on muutama huonekasvi. Pidän heistä, mutta en ole kovin kiintynyt.
Kun kultaköynnös tekee kuolemaa, häntä ei viedä saattohoitoon, ei hortonomin pakeille, piikille.
Lopun tultua voi harmittaa, voi tulla aavistuksenomaisia itsesyytöksiäkin. Mutta varsinaista surua ei synny. Ei pidetä muistotilaisuutta kompostilla, ei lueta postillaa siellä. ("Hän oli vaatimaton, hyvä köynnös, hiljainen, kotona viihtyvä.") Ei vuoda omistajan kyynel, kun omistetullakaan ei ollut kyynelkanavia.

Kiintymys edellyttänee silmäparia, halukasta katsetta.
(en ole varma tästä... kai näkemätönkin kiintyy... ehkä eri tavalla?)

Hyttysellä on verkkokatse, yksi silmä harittaa kymmeniin suuntiin. Siksi sen tappaminen on aika helppoa. Ei koe surmaavansa veljeään. Jos se iholla imiessään loisi katseen yläviistoon, silmiini, lätkäisy saattaisi jäädä tekemättä.

Autolla sen sijaan on katse ja ilme, silmäpari ja jäähdyttimen säleikkö ("maski"...), kyynelkanaviakin.
Se ei ole mikä tahansa kodinkone. Siihen syntyy suhde, josta on vaikea luopua.
Kun jouduin lopulta jättämään Rollen romuttamolle, lähdin paperit tehtyäni pois, taakseni katsomatta.
Järjen tasolla asiassa ei tietenkään ollut ongelmaa, mutta sydän... vain sydämellään voi nähdä oikein!
60-luvulla tehtiin kuplavolkkareita, joiden etulamppujen yläosaa peitti osittain krominen, hellyttävä luomi.
"Katse" muistutti juuri heränneen, vielä unesta ujon sylilapsen katsetta.
Sellaisen omistajalla on täytynyt olla luopumisvaiheessa todella vaikeaa.

Silmäpari houkuttelee nimeämään, ja nimi synnyttää yksikön toisen persoonan. Ihmisillä, eläimillä (sellaisilla joilla on samantapainen silmäpari kuin meillä), jopa autoilla, on usein erisnimi.
Sen sijaan en ole kuullut esim. pölynimurista tai edes kärpäsestä nimeltä Pentti, Kerttu tai herra paratkoon Sven-Erik! (Ok, Fritz...)



"Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan." Käsky lienee alunperin ollut paimentolaiskansan juridiikkaa, mutta on jo kauan tulkittu koskemaan pahansuopuutta ylipäätään.

Epäsuora katse on petollinen ja pahansuopa, projektiivinen ja protektiivinen. Yksikön ensimmäinen eristää toisen, karsinoi, katalogisoi. Nimeää. Suojaa itseään. Erottelee, esineellistää eli objektivoi.

Epäsuora katse on näennäinen, ei näe.
Vähän kuin epäsuora kasvu on kasvannainen tai kasvain, ja aina epäilyttävä. Edellyttää tarkempaa tutkimista. Pitää käydä näyttämässä.

Suora katse ei voi tuomita eikä valehdella, ei olla pahansuopa.
Sellaista näkee harvoin... riippuu kuinka katsoo...
Ihan supisuorassa näennässä toista ei edes ole.
Täysin värähtämätön katse ei tunne maailmaakaan. Värähtämätön hiljaisuus...


Suora katse hävittää surun ja pelon.
Ei toista, ei monta.
Hyvä jos yksi.
(Ehkä ei yhtään.)
(Ehkä vain katse.)







(Rollen muistoa kunnioittaen kirjoitukseen tuli tiettyä loogista vesiliirtoa. C'est la vie metsäänkin joskus.)