”Ja he veivät hänet pois.” (Mk.15)
Kädet naulataan ristiin kiinni, tekeminen loppuu. Jalat
naulataan myös, liikkuminen tulee mahdottomaksi. Kylkeen isketään keihäs, henki
ei kulje. Taivas on tyhjä ja hiljainen, ei vastaa huutoon.
Taivaallinen ratsuväki ei saavu paikalle viimeiset pasuunat
soiden.
Peli on pelattu.
Ihmisen poika ja tytär arvioidaan tekemisten ja
liikkumistensa perusteella. Paljonko on saatu aikaan työssä, harrastuksissa,
perhe-elämässä. Paljonko on tehty rahaa tai kuinka hyväntekeväisiä on oltu.
Onko tuotettu tulosta tai Hengen Hedelmiä.
Kauasko on päästy maineen ja yhteiskunnallisen arvostuksen
polulla, tai Kristityn Vaelluksella. Joko taivas häämöttää?
Haavoittumisen on hyvä tapahtua, ja kyllähän se tapahtuukin:
elämä on asiassa ahkera apupoika.
Kauneus ja rauha on siinä että kukaan ei saavuta mitään,
koskaan. Pysykäämme siis rauhallisina ja kauniina: meistä ei ole tulossa
mitään. Se on täytetty. Joksikin tulemisen peli on pelattu.
Aukeavista haavoista häikäisee ikuinen valo.
Ihmisen poika ja tytär kuolevat, Jumalan lapsi syntyy.
Joutessa voi keittää vaikka kahvit kaikessa rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti