Tahko

”Mitä on tapahtunut, tapahtuu edelleen.” (Saarn.1)

Saarnaajaa turhauttaa kun mikään ei ikinä muutu. Aika osaa kyllä kulua mutta ei muodostaa mitään uutta auringon alle.

Kaikki kiertää oman akselinsa ympäri. Kasvi-, eläin-, ihmis- ja yhteiskunta. Koko luomakunta veivaa omaa tahkoaan iät ja ajat. Aurinkokin se vain nousee ja laskee. Joet laskevat laskemistaan mereen, mutta meri ei edes ymmärrä täyttyä. Harmi.

Jos kaveri olisi viettänyt joulua, hän olisi marissut, että taas tätä, ja mitä hyötyä. Joulu tulee, joulu menee ja tulee taas uudestaan.

Odotus, täyttymys, uusi odotus. Turhuutta, sanon minä.

Mutta sitten löytyy rennompi ote: Kun kerran näin on, eli kun kerran Jumala on näin tykönään säätänyt, olkoon! Se mikä tapahtuu, on joka tapauksessa Jumalan tahto.

Lepo vain! Saarnaaja huokaisee helpotuksesta, nojaa taaksepäin divaanillaan ja katselee ympärilleen. ”Tämäkin tulee Jumalan kädestä.”

(TS)