”Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2.Kor.12)
Paha rasti tämä ja ihan jumalattoman oudossa maastossa!
Korkein viisaus saa hullun paperit ja orjantappuraleiman
otsaan (1.Kor.1).
Korkein yhtyy alhaisimpaan, pyhyys pahuuteen, synnitön syntiin,
valo pimeyteen, elämä kuolemaan.
Suunnistaja menee tästä ohi helposti, tai (epä)uskoo
menevänsä.
Absoluuttinen voima valahtaa pitkin raajoja, naulan
reikiin, kuolemaan.
Jumalaa lyödään kuin vierasta sikaa.
Veri valuu ja päästää heikon, ihon vangin ilon täydelliseen
vapauteen!
Heikko ja voimakas ovat saumattomasti yhtä ja samaa!
Kompassin neula villiintyy ja pyörii akselinsa ympäri kuin
hädissään, mutta mitään hätää ei ole. Oikea suunta on neulan akseli…
Suunnistajan kisa on ohi, tähän maaliin ei voi ”päästä”,
sillä se on tässä.
(TS)
(TS)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti