Jutila

”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.” (Ps.90)

Tapasin kastettavan lapsen vanhemmat. He olivat syntyneet vuonna 1995, samana jona Suomi voitti ensimmäisen jääkiekon MM:n. Juuri äsken siis!

Den glider in – och ut, tiden.

Jutilan tuuletuksen jälkeen kokonainen sukupolvi (mm. Kaapo Kakko) on noussut ja toinen vaipunut. Vaipuvaan osastoon kuuluvana toivoisi itselleen edes sen viisaan sydämen...

Vai onko niin että aika on oikeasti vielä lyhyempi, tämä värähdys vain tässä, ilman mitään horisontaaliulottuvuutta!

Mitä jos ”eilen, nyt, huomenna” on perspektiiviharha vain, aivojen esiin pusertama? Mitä jos viisas sydän lyö kerran vain, tämän yhden?

Sydämen sydämessä, pohjattomalla pohjalla, ollaan yhtä hänen kanssaan joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!