Jeesus meni synagogaan, avasi kirjakäärön ja luki ”Herran
henki on minun ylläni.” Sitten hän sulki kirjan ja istuutui. Kaikki katsoivat
häntä tarkkaavasti. ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt
toteen.” (Luuk. 4)
Toteen käydään aina tänään, tässä ja teidän kuultenne. Usko
on välitöntä kuulemista, sen äänen joka kuuluu juuri nyt. Toteen ei tulla
käymään kohtapuoliin tai ensi vuonna. Uskoon ei tultu viime viikolla, vuosi
sitten, huomenna, vaan nyt tai ei koskaan.
Menneet kokemukset, hengelliset ja hengettömät, ovat vain
kertomaperinnettä. Henki on yllä yllättäen, odottamatta. Se ei kuulu
kertomukseen.
Henki ei ole minkään tarinan tai perinteen osa, edes ns.
pelastushistorian, vaan kaikki kaikessa.
Sana tulee lihaksi, astuu alas taivaasta ja
puhujankorokkeelta, sulkee kirjan, istuu viereen, juttelee rennosti kuin hyvä
kaveri. Katso, minä se olen joka käy toteen.
Sinä se olet.
Henki on päällä. Yksi sydän sykkii kaikissa, veri kiertää,
korva kuulee, silmä on tarkkaavainen. Katse näkee joka puolella Jumalan kasvot.
(TS)
(TS)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti