Jumalan valtakunta on
lasten kaltainen. (Mark.10)
Lapsen kaltaisuus ei viittaa lapselliseen maagiseen maailmaan, joka pyörii minun ja meikäläisten tämän- ja tuonpuoleisen hyvinvoinnin ylläpitämisen ympärillä - vaan vastasyntyneen kaltaisuutta, sen jolla ei ole vielä tietoa erillisestä itsestä eikä tiedon tuomaa tuskaa.
Kasvot ovat verhottomat,
kirkkaat. Tässä olen. Ei ole vielä kieltä ja sen tuomaa tarinaa, ruumiillista identiteettiä
eli maallista eksytystä, joka tuottaa hädän ja suojautumistarpeet.
Ajautuminen aavikolle,
ajoittuminen, on silti vääjäämätöntä ja välttämätöntäkin, sillä vain sairaat
tarvitsevat parantajaa ja osaavat arvostaa terveyttä. Vain eksyneet, perintönsä
tärvänneet sikopaimenet kaipaavat kotiin. Vain aavikolla edestakaisin hortoileva
nälkäinen kansa löytää luvatun hunajaisen maan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti