”Herra, iskemmekö miekalla?” (Luuk.22)
Hiljainen viikko alkaa äänekkäästi Getsemanessa ja äänestyksen jälkeisessä Suomessa (14.4.). Sohitaan sanaisella säilällä sinne tänne.
Kansa on puhunut. Oikeassa ollaan!
Missä oikeastaan ollaan?
On muutoksen aika!
Hoosianna!
Ristille!
Jotain edes!
Yksi suoltaa lupauksia, joille kukko heti kiekaisee merkitsevästi.
Terhakka apumessias tarttuu miekkaan.
Toiset nukahtavat itsensä raamatunhistoriaan, tulevien lukijasukupolvien närkästeltäviksi, ”en minä kyllä olisi, tuollaisessa tilanteessa”.
Jeesus rukoilee ja hikoilee verta hädissään.
Lause läpäisee kuin miekka kaikki ilmiöt ja ihmiset maailman kärsimystiellä.
”Ei minun, vaan sinun tahtosi tapahtukoon.”
Se tapahtuu. Sitä ei tehdä, mutta se tapahtuu sittenkin.
Muuta ei tapahdu.
Siksi kaiken hässäkän ja hädänkin ytimessä on rikkumaton rauha.
(TS)
(TS)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti