”Kristus on avannut tien kaikkein pyhimpään väliverhon -
oman ruumiinsa - kautta.” (Hepr.10)
Väliverho on revennyt ja kaikkein pyhin auennut kaikkein
arkisimpaan.
Pyhyys ei ole vain käsin ja käsittein rakennetuissa
temppeleissä ja teksteissä.
Jumalan ja ihmisen ruumis on revitty, ristiinnaulittu ja
ylösnoussut. Uskonnollinen taju on kankaalla, joka ratkeaa ylhäältä alas.
Ihminen istuu risalla sohvalla kahvikuppi kädessä, katselee
lattialla lojuvia sukkia ja muuta semmoista.
Hän huomaa äkkiä hiljaisuuden, vanhemman kuin maailmankaikkeus!
Hän tuntee maailman painon, mutta myös Valtakunnan
käsittämättömän keveyden.
Aineen ja mielen tilat – sohva, sukat, ilot ja surut – sisältyvät
siihen, mutta se itse ei sisälly mihinkään, rajaton.
Verhon eli Ruumiin revettyä kaikkein pyhin paljastuu
kaikessa mitä on.
(TS)
(TS)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti