”Minä olen tie.” (Joh.14)
Lähdetään kristityn
vaellukselle kohti Taivasta, taistellaan syntiä, maailman vaaroja ja
viettelyksiä vastaan. Hävitään jokainen taistelu.
Raskaimmin hävitään ne
jotka uskotaan voitetun.
Tie on kaita mutta kulkijan
mieli mutkikas ja lavea kuin maailma. Hän kulkee kaikkea kauhistuen. Mitä jos
kuljen väärin? Nuo ainakin kulkevat!
Väärä vaellus ei vie
perille, mutta ei vie oikeakaan.
Tie (totuus ja elämä) on
mutkaton ja ihan lyhyt, ei yhtään askelta!
Tyhjä käsi vain, eikä sitäkään.
Pääkallonpaikalla tie
risteytyy suunnattomuuteen.
Dead end, dead start.
Nopea kuolema, ikuinen
valo.
Vaellus loppuu ja vaeltaja.
”Minä” olen tiellä.
Minä olen tie.
Ollaan perillä, kaikesta, aina.
Hiljaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti