”Älkää huolehtiko. Katselkaa taivaan lintuja ja kedon
kukkia.”
(Vuorisaarna)
Tietokoneen kanssa menee joskus hermo. Kesken henkevän
kirjoituksen jotakin menee vinoon. Siellä jossakin rintama pettää. Näytöllä
pyörii rinkeli, muuta ei tapahdu. Harmittaa että ei osaa kuin odottaa - ja ehkä
vaivihkaa ravistella konetta, jos kukaan ei huomaa ja heti pöljäksi
arvioi.
Tuntuu että pitäisi voida hallita toimintaympäristöään
paremmin. Tietää miksi asiat menevät niin kuin menevät, ja vaikuttaa niiden
kulkuun.
Se toive ei kuitenkaan voi täyttyä koskaan.
Taho joka toimii ja ärtyy silmien takana, on paljon
monimutkaisempi kuin tietokone jota se yrittää käyttää. Biljoonat tahattomat
fyysiset toiminnot mahdollistavat tämän yhden lauseen kirjoittamisen, ja sen
lukemisen.
Ei ole hajuakaan kuinka se tapahtuu. Rinkelit vain pyörivät
koneissa, silmissä, päissä, yhteiskunnassa, luonnossa, ulkoavaruudessa. Atomit,
ajatukset, tuntemukset, laakerit, sairaudet ja terveydet, elämät ja kuolemat,
ihmissuhteet, linnut, autot, planeetat ja tähtisumut.
Taivaallinen Isä ei ole
jättiläisrinkeli tämän yllä – jonkinlainen Ylimmäinen Rinkelileipuri – vaan
kaikkien ympyröiden ydinvoima, jonka ympärillä kaikki pyörii sittenkin,
huolettomasti. (TS)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti