Kärsivällisyys

”Hengen hedelmä on kärsivällisyys.” (Gal.5)

Auransillan kupeessa Paavo Nurmi juoksee oikean päkiänsä varassa. Askel on vetävännäköinen, vaikka siirtymistä ei tapahdukaan. Katse on sillalle päin. Siihen on tarttunut monenlaista sillan ylittäjää kohta 60 vuoden aikana.

Ylittäjät kertovat sisäistä elämäntarinaansa itselleen ja toisille. Tämmöinen ihminen menee tässä. Olen menossa tois pual jokke, sillan yli kohti hyviä kokemuksia ja takaisin täl pual, samat mielessä. 

Olen tulossa lapsuudesta ja menossa aikasiltaa ja tätä ruumista pitkin tuohon suuntaan, oman elämäni sisäinen kestävyysjuoksusankari, ainutlaatuinen yksilö, ajatuksissani lentävä suomalainen. Maalissa odottanee onni.

Aura virtaa sillan alta vastakkaiseen suuntaan kuin Paavon askellus, virtaa mutta ei liiku. Sillan ylittäjien ja heidän ajatustensa vuo on myös ehtymätön. Silta pysyy ja kantaa. 

Satunnainenkin pysähtyminen, kun odottamisen tyrannia hetkeksi edes murtuu, paljastuu värähtämätön Läsnäolo. Se kantaa tarinaamme kuin jalusta Paavoa, silta kulkijoitaan tai joki laineitaan, erottelematta. Hengen liikkumaton kärsivällisyys sulkee hellästi syliinsä liikuttavat tarinamme, täysin riippumatta niiden juonesta ja sisällöstä. Se ei odota meiltä mitään. Se on ihmeellistä! Sopii rentoutua. 

(TS)