Hyvyys ja uskollisuus



 ”Hengen hedelmä on hyvyys ja uskollisuus.” (Gal.5)
Omenapuun hedelmä on omena. Kovasti yrittämälläkään se ei kanna luumuja. Joka vuosi ei tule edes omenoita. Puu ei huolestu, on vain mikä on. Jos se kuivuu kokonaan, ei hämminkiä. Puu maatuu ja maasta tulee uusi. Maa on koti, hyvyyden voima jonka ihmeelliseen suojaan, hiljaisuuteen, meidät kaikki on kätketty (virttä 600 mukaillen). 
Henkikään ole huolissaan hedelmistään eli maailman menosta. Hän on itse maa ja maan meno. Mikään ei ole karannut käsistään, koskaan. Ei hius, ei varpunen, ihminen. 
Hyvyys syntyy ja kasvaa ihmiseltä piilossa, itsestään. Hyvä ei tiedä olevansa hyvä, eikä uskollinen uskollinen. On vain mikä on. Oikea käsi saattaa auttaa kanssakulkijaa, mutta vasen käsi ja varsinkaan pää eivät huomaa mitään. Pää ei laadi kertomusta omasta hyvyydestä tai sen puuttumisesta.
Homma on helppoa kun sitä ei osaa. Se ei ole hallussa.
Hyvä on sitten.

(TS)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti