”Hengen hedelmä on lempeys ja itsehillintä.” (Gal.5)
Ensimmäiset tulevat viimeisiksi, viimeiset ensimmäisiksi.
On kuin olympialaisissa avuton syöksylaskija, joka ajaa ulos
radalta jo ensimmäisessä mutkassa, kun ei ole koskaan välittänyt harjoitella
koko lajia, kannettaisiin paareilla verissä päin alas ja julistettaisiin voittajaksi.
Ehjät huippulaskijat tönäistäisiin pallilta.
Sietämätön vääryys! Missä on oikeus ja kohtuus?
Armon olympialaisissa päälaji on juuri päätön syöksylasku
tuntemattomassa, pystysuorassa rinteessä. Laskussa ei laskelmoida. Mistään
ulkoisesta ei voi päätellä kuka pärjää.
Vuosikymmenien harras uskonharjoitus voi päättyä pallilta
poistamiseen, ja täydellinen harjoituksen puute kultamitaliin.
Tämä näky johtaa jo sellaisenaan lempeyteen ja
itsehillintään suhteessa toiseen. Kaikki on yhtä. Jakoa ei ole.
Itse asiassa koko kisat on käyty jo. Ihmiseksi tulleen
Hengen syöksylasku verissä päin pääkallovuorelta oli sekä alkukilpailu että
finaali. Tappiossa kaikki on voitettu.
Tästä läsnä olevasta hetkestä, menneisyyden ja tulevaisuuden
pääkallonpaikalta, on suora lasku pohjattomalle pohjalle, suunnattoman olemisen
armon ympäröimänä, ja jopa sen lähteenä.
(TS)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti