”Jos sinun silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu.”
(Matt.6)
Tänne tullaan kirkkain silmin, mutta syntymän jälkeiset
vuosikymmenet himmentävät näkökenttää silmien edessä ja takana. Tulee kokemuksia,
tuntemuksia, tietoa, uskomuksia. Tulee tunnustusta, tulee turpiin.
Näistä muodostuu minäkuva, jähmeyttä huokuva, ajassa jatkuva
mielikuva jonka läpi silmä ei tervettä päivää näe, eikä muu ruumis kylve
valossa.
Kuva erottaa katsojan kohteestaan, varsinkin toisista
katsojista, kuin kaihi tai peräti hirsi.
Aletaan kaivaa roskia toisten silmistä vaikka omissa
törröttää hervoton kelohonka!
Terve, hirretön silmä päästää valon sisään. Katse on
kaksisuuntainen, silti yksi ainoa, hetkellinen. Pimeys on näköharha.
Ulkovalo yhtyy sisävaloon
kuin vastasyntyneellä, kirkkaudesta kirkkauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti