”Jumala sanoi: Tulkoon valo!” (1.Moos.1)
Alussa maa on autio ja tyhjä, ja pimeys peittää syvyydet.
Valo tulee silti vastustamattomasti.
Sydänvoima sykkii ja luo kukoistavan puutarhan. Ihmiset ovat
ilman vaatteita, erillisyyttä. Pidetään huolta toisesta.
Lankeemus tapahtuu, varjo lankeaa. Tulee lähtö puutarhasta
ja toisen luota, yksinäisyyteen. Verhoudutaan, lymyillään hämärissä. Hävetään,
pelätään, syytellään, puolustaudutaan. Koko maailma on täynnä pakolaisuutta ja
turvapaikan hakua.
Surua.
Valtavasti surua!
Ihmiskunnan karavaani kulkee varjojen mailla.
Mutta kotivalo ei sammu! Vain varjot tuntevat historian ja
sen surkeuden, lähdevalo ei. Se taittuu outoihin muotoihin, odottamattomiin.
Jeesus tulee Jordanin kasteella täyteen Valoa ja voittaa
sitten Varjon vaivat autiomaassa.
Kuiva maa puhkeaa puutarhaksi. Valo täyttää autiot sydämet.
Pidetään huolta ilman
huolta!(TS)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti