Jumala luo ja lepää, mutta ihmisen pojalla ei ole paikkaa, mihin levätäkseen päänsä kallistaisi.
Luominen lähtee levosta, ja päättyy samaan paikkaan. Liike ja lepo, simultaanisesti.
Vain Jumala luo. Toimelias ihmisen poika ei luo.
Luovuudessa Jumalan ja ihmisen pojan tiet yhtyvät, raja rikkoutuu. Uusia maailmoita syntyy.
Ja kuolee tietenkin. Luomista ei ole ilman hävittämistä.
Cioran näkee sunnuntai-iltapäivät eräänlaisina eksistentiaalisina koetinkivinä. (Hän eli vielä maailmassa, jossa sunnuntai oli lepopäivä.) Todellisuus paljastuu.
Asialla on kaksi puolta: Toimettomuus tuo esiin ajan pitkäpiimäisyyden, ja on sikäli vaikea sietää. Mutta toisaalta juuri sen näkeminen ja siinä viipyminen, antamatta periksi toimekkuuden ja askareiden - tuon "ihmiskunnan epilepsian" - houkutukselle, avaa selväjärkisyyden näkökulman.
"Toimettomat käsittävät enemmän asioita ja ovat syvällisempiä kuin toimeliaat. Mikään touhu ei rajoita heidän perspektiiviään; ainaisen sunnuntain lapsina he katselevat - ja katselevat, kun heitä katsellaan. Laiskuus on fysiologista skeptisismiä, ruumiin epäilyä. Toimettomuuden suunniltaan saamassa maailmassa vain toimettomat eivät olisi murhaajia. Mutta he eivät olekaan osa ihmiskuntaa, ja koska hikoilu ei ole heidän vahva lajinsa, he elävät kärsimättä Elämän ja Synnin seurauksista."
Eiköhän ole mainio ja jotenkin liikuttava toimettomuuden kuvaus! Minä katselen, ja katselen kun minua katsellaan.
Toimeton ei syyllisty sen enempää hyvään kuin pahaankaan. Hyväntahtoinenkin toimeliaisuus on pelottavaa. Ihminen joka tietää mikä olisi parasta (varsinkin toiselle), on vaaraksi ympäristölleen.
Jeesuksen mukaan Valtakuntaa ei voi löytää, jos maailman valtakuntaa ei jätetä. Oikea paasto on paastoamista - koko maailmasta.
Pyhä yksinkertaisuus on eri uskontojen puitteissa ymmärtänyt tämän vetäytymiseksi pois ihmisten joukosta.
Mutta ongelmana on, että pylvään päähän, luostarikammioon, luolaan, erakko vie mukanaan itsensä, ja sen mukana koko maailman.
Ulkoinen paastoaminen on jopa vahingollista: "Jos paastoatte, teette syntiä itseänne vastaan. Jos rukoilette, teidät tuomitaan. Jos annatte almuja, aiheutatte vahinkoa hengellenne." (Jeesus T.ev:ssa)
Sisäinen paasto on toista. Olen läsnä, mutta poissa. Likellä, mutta loitolla.
Suhteissa, mutta irti. Teen töitä, elän arkea, mutta levossa.
Se on sapattia, jota kauppojen aukiolo ei liikuta, ei viikon eikä muiden aikayksiköiden kierto.
Sitä ei ole koskaan liikuttanut mikään.
Valtakunnan ikuinen sunnuntai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti