”Menneitä ei enää
muisteta, ne eivät nouse mieleen. Minä luon uutta.” (Jes.65)
Ja kuinka tästä eteenpäin?
Kuuluuko kukkien kuihtua tässä vaiheessa? Vai pitäisikö esittää yhtä komeana kukkivaa
kuin taannoin? Pysyä ajassa kiinni hapertuvin kynsin ja tekohampain!?
Henkilökohtaiset elämäntarinat
ja -kokemukset haipuvat hiljaisuuteen, luonnostaan.
Valtakunnan ihanuus on
koko ajan ihan uusi ja aina vain nyt tässä.
Menneestä ei paljon tiedä,
tulevasta ei senkään vertaa.
Mutta tässä olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti