Tästä tähän

 

”Menneitä ei enää muisteta, ne eivät nouse mieleen. Minä luon uutta.” (Jes.65)

 Miten voi olla jo syyskuun loppu vuonna 2020? Äsken kesä oli vielä tässä! Vastahan kevätkin puhkesi kukkaan ja koronaan! Edeltävänä keväänä jäin eläkkeelle. Sitä ennen vuosikymmenien vuodenajat työtä ja vapaata monine kiemuroineen - mikä kokemus! Mutta missä se on nyt?

Ja kuinka tästä eteenpäin? Kuuluuko kukkien kuihtua tässä vaiheessa? Vai pitäisikö esittää yhtä komeana kukkivaa kuin taannoin? Pysyä ajassa kiinni hapertuvin kynsin ja tekohampain!?

Henkilökohtaiset elämäntarinat ja -kokemukset haipuvat hiljaisuuteen, luonnostaan.

Valtakunnan ihanuus on koko ajan ihan uusi ja aina vain nyt tässä.

Menneestä ei paljon tiedä, tulevasta ei senkään vertaa.

Mutta tässä olen.