Helmi

"Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.” (Matt.13)

Valtakunnan ”tällaisuus” lienee juuri kauppiaan asenteessa, yhtä hyvin kuin helmessä itsessään. 

Että annan pois sen mitä uskon omistavani, tai edes olevani. 

Luovun sanoista ja kuvista jotka ajatus ja uskomus ovat luoneet määrittelemään sen mikä on arvokasta, määrittelemään ”minut”. 

Omistaminen tahraa olemisen kauneuden.

Suomen ”helmikuun” sanotaan saaneen nimensä jäähelmistä, joita syntyy puun oksille kun pakkanen äkkiä kiristyy. 

Myös tällainen on taivasten valtakunta, hento pisara oksalla. Pieni helmi joka heijastaa pinnallaan kaiken mitä ympärillä on, valikoimatta, jakamatta, tuomitsematta. 

Se ei omista mitään mutta sisältää kaiken.

Sellaisen kauneuden kun katse tapaa yllättäen vaatimattoman pajun oksalla, mielen liike pysähtyy ainakin hetkeksi. 

Katsoja, katse ja sen kohde ovat yhtä.

Sitä liikkumattomuutta kauempaa Valtakuntaa ei tarvitse lähteä etsimään.

”Hän täyttää kaikkeuden läsnäolollaan.” (Ef.4)

(TS)