Koi kehräsi tuomen ohueen harsoon. Sillä on syynsä joita se ei tunne.
Se vain kehrää ja seittiä tulee.
Seittikudos antaa turvallisen lapsuudenkodin tuomenkehrääjäkoin toukille.
Se ei tarkoita toukkayksilön turvallisuutta, vaan katraan kokonaisuutena - eräänlaista laumasuojaa. Yksilötoukkia kopsahtelee tantereeseen kuin ruotsalaisia koronapotilaita, mutta katras säästyy. Emäntäkasvi huolehtii asukeista kuin omistaan, tietämättään. Ruokana ovat puun lehdet.
Tuomi on kärsivän näköinen mutta ei kärsi. Kärsimys on katsojan silmissä.
Loppukesästä kehrääjäkoilapset ovat lentäneet pesästä, ja lehdet palautuvat. Tuomi jatkaa tiellä jota se ei ole valinnut.
Jos sama invaasio toistuu vuosi toisensa jälkeen, puun olo tukaloituu, voipa hallava ratsumies tuoda tuomelle tuomiopäivänkin.
Ei tiedä kuinka käy.
Juuri nyt on hyvä, eikä muuta kuin nyt olekaan.
Koronavirus tuli puun takaa, eikä vielä tiedä minkälaisen avohakkuun se jättää taakseen.
Se ei ole pirulainen, vaikka sitä luonnollisesti yritetäänkin torjua.
Se ei uhkaa ketään, tekeepä vain työtä, omassa perimässään käskettyä.
Uhkailu ei kuulu sen itseymmärrykseen.
Sillä ei ole itseymmärrystä.
Ihmiskunta joutuu emännöimään sitä väliaikaisesti, ja uhraamaan osia itsestään.
Myös ihmiskunta selviää tästä ehkä. Uusia lehtiä kasvaa itsekseen, jos kasvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti