Meidät on nimetty yksilöllisesti, ja hyvä niin. Matti ja Maija ovat käyttökelpoisia koodeja ja koordinaatteja, kun etsitään paikkaa toisten joukossa ja ”koitetaan pärjätä”, kun pyritään paikkoihin ja asemiin, kun täytetään erilaisia lomakkeita ja hakupapereita, eli kun ollaan joku jossakin tilan ja ajan kohdassa.
Mutta jos nimi on yhtä kuin itse, se pitää saada näkyviin, pitää puhtaana, kunniallisena ja ehjänä – kunnes se vääjäämättä sammaloituu harmaan kiven pinnassa, ja joidenkin läheisten harmaissa aivosoluissa.
Matin yksilöllisyys ja nimi sen symbolina haalistuu luonnostaan.
”Älä pelkää, olet minun” kutsuu pysyvää, Jumalan ja ihmisen yhteistä nimeä, joka on kirjainten yläpuolella (Fil.2).
Yksi peloton nimi, mattien ja maijojen ajaton minä-olen.
Valtava voima saviastioissa (2.Kor.4)!
