käänteinen Isä Meidän. Jumala ihmiselle, ihminen Jumalalle, koira koiralle, ei eroa enää.
Jumalakin on kuin hajalla, kunnian kurja kuningas.
Nainen heittäytyi maahan, meni muruiksi, putosi pöydältä koirille. Suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinun tahtosi.
Lumikinokset ovat saaneet katedraalisia mittasuhteita. Kohta ne sulavat.
Myllysilta niiasi jäälle ja talvelle, mutta ei vielä pohjaan asti. Sen yli on ajettu laskutoimituksen perusteella 300 miljoonaa kertaa 35 vuoden aikana. Pistää niiaamaan sillan sellainen laskutoimitus.
Ylös ja alas, sama se.
Istun vastapäätä ikivanhaa naista. Ikkunasta näkyy tuomiokirkon torni.
Emme keksi oikein puhuttavaa. Mietin olisiko jo aika lähteä täältä. Nainen saattaa miettiä samaa.
Hän on alkanut sulaa pois, katseen valo on hajonnut maisemaan. Huoneen nurkassa on pöytä, jonka päällä muutama haalistunut muisto.
Minä tulen perästä, minäkin olen kohta ikivanha. Eipä aikaakaan.
Eckhart sanoo että huomenna saatan olla jo nuorempi, ylihuomenna tuhat vuotta vanhempi, sielusta ei koskaan tiedä. Sitä ei pitele pirukaan!
Tuhat vuotta sitten ja tuhat vuotta tästä tulevaisuuteen on yhtä aikaa. Nyt yhtä kaikki.
Niin alas on mentävä, ettei aikaa ole. Sulettava kuin ikuisuuteen. Valuttava siltojen alle ja mereen. Vasta silloin ja siltojen alla sielu syntyy, valo syttyy.
Valo syntyy pimeässä.
Koko elämä perustuu yksilölliseen sieluun. Sitä ei ole, mutta se haluaa vaikka mitä.
Kunniaa, pelastusta, rauhaa, tunnustusta, turvaa ja tulevaisuutta.
Ei-mikään kaipaa ei-mitään hartaassa himossa.
Hartaan harhan on hajottava, tietenkin. Mikään ei ole harhaa kun kaikki on.
Synnytään kuolemaan, kuollaan syntymään.
Saarikoski kirjoitti kauneimmat lauseensa vähän ennen kuolemaa. "Olen valo joka vie sinut pimeään."
Jeesus sanoi "olen valo kaikkien heidän yläpuolellaan", ja siihen valoon hänet pian myös naulattiin.
Saarikoski veti naulan päähänsä, tanssi hämärän tanssit, hoippui Valamoon, kuoli ja haudattiin.
Pääsiäispäivänä haudalla kävijät kohtasivat tyhjiä pulloja.
Taloni naapurissa on melko koominen punaisten valojen katu. Kolme yrittäjää tarjoaa punaisia palveluita. Nyt olisi tarjolla "Kaunis Ilona", sekä hänen hallinnoimansa "SM-sessio".
Kauniilta Ilonalta saisi siis maksua vastaan kai selkäänsä jos haluaisi.
Kadulla on myös Bambu Garden. Siellä saa maksua vastaan korvilleen kaupungin karmeinta karaokea, 17/365.
Selkäänsä voi kyllä saada ilmaiseksikin, jos osaa käyttäytyä.
Yhtä kaikki.
Vaikka en ole nähnytkään kaunista Ilonaa, olemme samaa pataa, erottamattomat.
Myös Bambu Gardenin nurkassa satorin saavuttanut Arska istuu kanssamme bodhi-puun alla Isän oikealla puolella. Tupakantumppikin katuojassa yhtyy meihin olemisen ekstaasissa.
"Jos jollakin lailla kiinnität huomiota itseesi, tai johonkin asiaan tai ihmiseen, et ole alhaalla etkä myöskään vastaanota mitään. Mutta jos olet täysin ja kokonaan alhaalla, vastaanottamisesi on sen mukaisesti täydellistä." (Eckhart)
Niiattava pohjaan asti. Ylös, alas.
Jos jollakin lailla...
Istun vastapäätä ikivanhaa naista. Ikkunasta näkyy tuomiokirkon torni.
Emme keksi oikein puhuttavaa. Mietin olisiko jo aika lähteä täältä. Nainen saattaa miettiä samaa.
Hän on alkanut sulaa pois, katseen valo on hajonnut maisemaan. Huoneen nurkassa on pöytä, jonka päällä muutama haalistunut muisto.
Minä tulen perästä, minäkin olen kohta ikivanha. Eipä aikaakaan.
Eckhart sanoo että huomenna saatan olla jo nuorempi, ylihuomenna tuhat vuotta vanhempi, sielusta ei koskaan tiedä. Sitä ei pitele pirukaan!
Tuhat vuotta sitten ja tuhat vuotta tästä tulevaisuuteen on yhtä aikaa. Nyt yhtä kaikki.
Niin alas on mentävä, ettei aikaa ole. Sulettava kuin ikuisuuteen. Valuttava siltojen alle ja mereen. Vasta silloin ja siltojen alla sielu syntyy, valo syttyy.
Valo syntyy pimeässä.
Koko elämä perustuu yksilölliseen sieluun. Sitä ei ole, mutta se haluaa vaikka mitä.
Kunniaa, pelastusta, rauhaa, tunnustusta, turvaa ja tulevaisuutta.
Ei-mikään kaipaa ei-mitään hartaassa himossa.
Hartaan harhan on hajottava, tietenkin. Mikään ei ole harhaa kun kaikki on.
Synnytään kuolemaan, kuollaan syntymään.
Saarikoski kirjoitti kauneimmat lauseensa vähän ennen kuolemaa. "Olen valo joka vie sinut pimeään."
Jeesus sanoi "olen valo kaikkien heidän yläpuolellaan", ja siihen valoon hänet pian myös naulattiin.
Saarikoski veti naulan päähänsä, tanssi hämärän tanssit, hoippui Valamoon, kuoli ja haudattiin.
Pääsiäispäivänä haudalla kävijät kohtasivat tyhjiä pulloja.
Taloni naapurissa on melko koominen punaisten valojen katu. Kolme yrittäjää tarjoaa punaisia palveluita. Nyt olisi tarjolla "Kaunis Ilona", sekä hänen hallinnoimansa "SM-sessio".
Kauniilta Ilonalta saisi siis maksua vastaan kai selkäänsä jos haluaisi.
Kadulla on myös Bambu Garden. Siellä saa maksua vastaan korvilleen kaupungin karmeinta karaokea, 17/365.
Selkäänsä voi kyllä saada ilmaiseksikin, jos osaa käyttäytyä.
Yhtä kaikki.
Vaikka en ole nähnytkään kaunista Ilonaa, olemme samaa pataa, erottamattomat.
Myös Bambu Gardenin nurkassa satorin saavuttanut Arska istuu kanssamme bodhi-puun alla Isän oikealla puolella. Tupakantumppikin katuojassa yhtyy meihin olemisen ekstaasissa.
"Jos jollakin lailla kiinnität huomiota itseesi, tai johonkin asiaan tai ihmiseen, et ole alhaalla etkä myöskään vastaanota mitään. Mutta jos olet täysin ja kokonaan alhaalla, vastaanottamisesi on sen mukaisesti täydellistä." (Eckhart)
Niiattava pohjaan asti. Ylös, alas.
Jos jollakin lailla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti