maanantai 14. helmikuuta 2011

Ystävänpäivä, wei wu wei,

tapahtukoon Sinun tahtosi, tuntematon.


Seison kylpyhuoneessa ja katselen kun pesukone toimii. Se on Zanussi, mutta nimi ei konetta pahenna.
Nyt se lähtee pyörimään, nyt se lepää, pesuainetta valuu rumpuun, taas pyörii. Nyt se pyörii kovemmin, sitten rumpu pysähtyy, vettä lisätään, se lisääntyy. Kone osaa työnsä.

Kun pesupyörintä päättyy, alkaa huuhtelu. Tunnen ihan sisimmässäni kuinka vaatteet puhdistuvat.
Linkoaminen on myös koskettavaa. Rumpu pyörii vinhasti akselinsa ympäri. Keskipakoisvoima pakottaa mahdollisimman paljon vettä pois vaatteista. Se on tehnyt tehtävänsä, se saa mennä.


Vesi valuu viemäriin, ja puhdistamoon. Lopulta Aurajokeen. Airistolle. Sitten se hajoaa höyryksi ilmaan. Se ajautuu pilvinä Lietoon, Pöytyälle ja Oripäähän, sataa alas. Aurajoki hörppii. Minä avaan hanan, jokivesi valuu lasiin.
Sekoitan siihen mustikkamehua. Sitä roiskuu paidalle. Paita menee Zanussiin. Vesi menee elimiin, osa soluihin, loppu munuaisiin ja virtsarakkoon. Ja jokeen, itsestään.

Kone pyörii, luonto pyörii. Minä katselen. Tai en minä mutta jokin.

Sinun tahtosi, tuntematon. Osaisinpa vain pysyä poissa. Toimia ilman toimijaa, wei wu wei. Hyvä kulkija ei jätä jälkiä, sanoo Laotse.

Ystävällisyys on Hengen hedelmiä (Gal.5).
Ystävyyssuhde sen sijaan on tarverakennelma, yrittämällä ylläpidettävä, erotteleva. Se jättää jälkiä. Joutuu siivoamaan.
Huono kulkija on jälkeen jäänyt, hedelmätön, vedetön. "Meikäläinen".

Kunpa jo pysyisin poissa. Jälkiä jättämättä, lopullisesti, ystävällisesti.
Vesi nousee puuhun. Se täyttää hedelmänkin, itsestään.

1 kommentti:

  1. Voi vitsi, miten katkeraa lukea tää juttu ku oma mielen pesukone just simahti.Onks mitää kauniimpaa ku pesukoneen vesipyörteet. Se on mummon takkatuli, jonka äärellä aika kuluu kivast! Voi Zanussi! Miks sun on kaik kunnossa ja mun mielein ei.

    VastaaPoista