tiistai 4. lokakuuta 2011

Kas tässä


Hämeenkadulla 13.9.2011 kello 19.55 - 19.57 ohi mennen tämä.
Bar Bristolin ja tuomiokirkon välissä ennen humalaa ja jumalaa tämä. Paljon,
paljon ennen.

Niin monta kertaa ohi ja kohtikin.
Ennen kuin mitään oli tämä.

Ennen jumalaa ja ihmistä, ennen uskoa ja tietoa, ennen syntymää, kuolemaa, elämän nälkää, ennen tämän puoleista, ennen tuon puoleista, ennen maata ja taivasta.
Ennen kaitaa tietä, ja laveaa.
Ennen ”ennen”. Ennen ”sitten”.
Ennen ”miten?” ja ”joten kuten!”

Ennen pelastuksen tai valaistuksen tarvitsijaa. 

Ennen ensimmäisiä pyrähdyksiä ja pyrintöjä, ennen yhtään värähdystä. Viimeisen värähdyksen jälkeen. Ennen toimeliaisuutta, tämä ennen ”tuota!”
Ei hätää, tätä vain.

Ennen riippuvuutta, riippumattomuutta ja riippumattomuuden halua. Ennen mitään halua. 
Ennen vietin viettiä.

Ennen hedelmöittymistä, nimeä, ruumista, sukupuolta, perhettä, ennen suhteita, ennen eroja ja surua.
Ennen surua. (Ennen kuin oli surijaa!)  

Ennen koteja koti. Kotien jälkeen koti, ei hätää. Ei sijaa majatalossa mutta kotona ollaan.
Elämän jättämien jälkien ja nälkien jälkeen.

Ennen nykyhetkeäkin, siksi juuri nyt ja aina.  



Tulee takaa, ei jätä jälkiä eteen. Poistuu taakse hiljalleen.
Ollaan hiljakseen. Kyyneleet jotka tämä tuo, kuivuvat. Poskille ei jää jälkeä.

Tämä vain.

(Eikä ihan tämäkään.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti