”Jumalan mielen mukainen
murhe saa aikaan parannuksen, maallinen murhe kuoleman. ” (2.Kor.7)
Maallinen murhe on ajallisuutta,
sumua elämän tiellä, kietoo ihmisen itsensä ympärille, vie kadotukseen.
Ei minusta ole mihinkään…
mitä ihmisetkin sanovat… mitä Jumalakin… mitä minusta oikein halutaan… meneekö
koko elämäni jotenkin väärin?
Sisäinen monologi
näännyttää.
Terveellinen murhe sen
sijaan kestää sekunnin tai pari, ja vie kadotuksesta elämään.
Kuoleman eli menneisyyden
taakka on raskas, elämän kevyt (Matt.11).
Mitä oli viisisataa miljoonaa
vuotta tai viisi sekuntia sitten, on pilvenhattara tuulessa. Jokainen mennyt
kokemus ja niiden kokija on ikuisessa kadotuksessa dinosaurusten kanssa.
Armo on kuin asteroidi.
Vie
menneeltä tilan ja tilaa uuden, kadottaa kadotuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti