”Kaikki luotu järkkyy ja
siirtyy sijoiltaan, jotta se, mikä ei järky, pysyisi paikallaan.” (Hepr.12)
Luonto järkkyy. Ilmasto
muuttuu.
Kadotus nielee eläin- ja kasvilajeja.
Turvarakenteet tutisevat. Ihminen
järkyttyy. Voi tulla tulva, taleban, tartunta tai joku muu vika.
Siperia kuplii
metaania, Grönlanti lainehtii kohta kellareissamme, otsoniaukko tuijottaa taivaalle
kuin myrkyistä seonneen Maan laajeneva pupilli.
Ihmiskunta paisuu yli
planeetan äärten ja yrittää ratkoa aiheuttamiaan ongelmia aiheuttamalla niitä
lisää. (Tai sitten vain katselee telkkaria.)
Erilaisten pelastusohjelmien
sokeat kapteenit ohjaavat sakeassa sumussa peräsimettömiä laivojaan, ja huutavat
toistensa korviin ”oikeita” navigointiohjeita.
Mutta Hiljaisuus pysyy. Pysyy
käsittämättömän lähellä, muutoksen, tuhon ja kuoleman koskemattomissa.
Ennen kaikkea ja kaiken
jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti