”He kysyvät: Mikä on hänen nimensä? Jumala sanoi: Minä olen
se joka minä olen. Sano heille: minä-olen lähetti minut.” (2.Moos.3)
Lapsena saatu nimi on kätevä avainkoodi, joka auttaa eteenpäin elämässä ja yhteiskunnassa. Ilman ei oikein pärjää.
Toisaalta nimen ympärille rakentuu helposti brändi, kankea tuotemerkki, jonka pitäisi olla myyvä, mutta joka rajoittaa elämää.
Pitää ”saada” nimeä, hyvää
nimeä nimenomaan. Sen mainetta pitää puolustaa, tuoda sitä esille, mielellään pönkittää
erisnimeä arvonimillä. Jne.
Mooseksen kohtaama nimi ei ole sen enempää arvonimi kuin
brändikään (vaikka lausuttiinkin palavasta pensaasta…), eikä koostu
kirjaimista, vaan on todellisuus itse, ainoa itsestään oleva, jakamaton,
korkein, joka ilmenee ja on läsnä matalimmassakin.
”Minä-olen” luo maailman, ja on lähettänyt meidät matalahkot
nyt tähän hetkeen, tälle tuolille istumaan ja ihmettelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti