Exodus, pääsiäinen

Ensimmäinen pääsiäinen alkoi, kun Mooses tuli faraon luo ja sanoi:
"Päästä minun kansani lähtemään!"

Monta vaivaa oli, vitsaukseksi asti, ennen kuin kansa ja homma lähtivät etenemään.
Monta Jahven yllyttämää suukopua, veljekset Mooses ja Aaron vastaan farao.

Oli muutettava sauvoja käärmeiksi, Niili vereksi.
Sammakoiden oli noustava kuivalle maalle ja peitettävä koko maa. Inhana yksityiskohtana mainitaan että niitä meni myös "vuoteisiin, leivinuuneihin ja taikinakulhoihin".
Syöpäläisiä tuli kuin maan tomua.
Paarmoja hiippakunta pullolleen.
Paiseita ja märkiviä rakkuloita. (Tässä vaiheessa omat hermoni olisivat viimeistään pettäneet, ja olisin luvannut Israelille minkä maan tahansa.)
Mutta ei, rakeita tarvittiin myös, ja rajuilmoja.
Hepokatteja maanteille ja pelloille poikittain ja pitkittäin.
Kolmen päivän säkkipimeys, ennen keinovaloa paha pala sekin.
Silti vasta kaikkien esikoisten - ihmisten ja eläinten - surmaaminen taivutti jääräpäisen maan isän ymmärtämään omansa ja maan yleisen edun, ja hän päästi kansan lähtemään. Suorastaan vaati.

600000 "marssikelpoista miestä" lähti, naisineen, appivanhempineen  ja lapsineen. Mukana myös paljon ns. "sekalaista väkeä". (2.Moos.12: 37-38)
Kaikilla paljon karjaa. Jos yksi suku eläimineen on mahtunut sadan metrin pituiselle matkalle, koko letkan pituus on ollut noin 60000 kilometriä, puolitoista kertaa maapallon ympäri.
On siinä tanner tömissyt ja muuria kaatunut! On saanut satunnainen beduiinimatkailija ihmetellä kansan ja maailman menoa, juomavuoroa keitaalla odotellessaan.

Toisaalta, kun maa oli silloin vielä litteä, lääniä saattoi olla enemmänkin kansan vaeltaa. Ei niin hirveää tunkua yhdelle lähteelle.

Monta kommellusta kansalla oli vielä edessään. Mutta tämä oli tärkein: lähtö, exodus.

Päästä minun kansani lähtemään.
Kun lähdet, älä haikaile.

Älä pysähdy. Vain tie on totuus ja elämä.

Älä katso taaksesi, siellä on Sodoma ja Gomorra, tulta ja tulikiveä. Sellaisen näkeminen suolaa katseen ja katsojan.
Vitsaus seuraa toistaan. Lihapadat kytketään kahleeksi ranteisiin.

Ei enää tätä. Kaikki tämä.
Exodus, pääsinpäivä.

(Myös kieli lähtee, pääsee pälkähästä kuin Egyptistä tai Sodomasta...)
(Tie vie kielen mennessään, ja kuvat. Ei väliä.)