lauantai 15. toukokuuta 2010

2.Moos.16 eli manna

Ihmeiden aika ei ole ohi Israelin kansan erämaavaelluksella.
Jos kohta ei nurinankaan.
(VT 38 käytti "nurinasta" vielä "napinaa". Muutama vuosikymmen on syönyt kansan napinahenkeä, ja muuttanut sitä passiivisemmaksi, kyräilevämmäksi nurisemiseksi.)

Ruoka loppuu.
Jos on matkustanut Siinailla, ja kuvittelee sinne muutaman miljoonan valittua kansalaista karjoineen, ei ihmettele.
Ei kasva mitään. Ei säily mikään.
Kuuma kuin Sodomassa tuhon päivänä. Ruoka loppuu, vesi, vitsitkin. Vain nurina jää, sitä riittää.

Cioranin mielestä kaikki nöyryytyksemme johtuvat siitä, ettemme kykene tekemään päätöstä kuolla nälkään.
Kuinka totta!
Palkkatyö, raha-anelut, säästöpyrinnöt, toimeentulohuolet monenmoiset, kaikki nurina ja napina vain tuon eläimellisen toivon takia. Että saisi tämän tomumajan etu-, ja takaoven käymään, ainakin nyt vielä jonkin aikaa. (Mieluiten ikuisesti.)

"Köyhyys ei ole väliaikainen olotila: köyhyyteen kuuluu varmuus siitä, että tapahtuipa mitä tahansa, teillä ei koskaan ole mitään, että olette syntynyt omaisuuden kiertokulun ulkopuolella, että teidän on ponnisteltava voidaksenne hengittää, että jopa ilma, toivo ja uni on valloitettava, ja että yhteiskunnan kadottuakaan luonto ei olisi lempeämpi eikä vähemmän kieroutunut... Niille, jotka ovat ainaisesti puutteenalaisia, köyhyys on kuin huume, jota he kerran ottivat ikuisiksi ajoiksi niin ettei sen vaikutusta voi poistaa; tai kuin synnynnäinen tietämys, joka ennen mitään tietoa elämästä näyttäisi kyenneen kuvaamaan sen helvetillisyyden..." (Cioran)

Maailmankaikkeuden suuret Mysteeritkin aukeavat ennen kuin ahneiden rikkaiden raha-arkut. Cioran ihmettelee etteivät vielä ole astuneet esiin ne "toivottomat ja hyvät, kunnolliset" ihmiset jotka olisivat pyyhkineet yhteiskunnan jäljetkin pois maan päältä.
Toisaalta, hän ei olisi oma, äärimmäinen itsensä jos jättäisi pohdinnan tähän.
Jos ei lisäisi että ahneus hallitsee sydämen lisäksi myös - materiaa... Luomista ei valvonut mikään isällinen hyväntahtoinen periaate, vaan "demiurgi Harpagon, Korkeista Korkein saituri ja kätkijä".

Minusta Cioranin köyhyys jää silti uupumaan - kirjaimellisesti...- eckhartilaisesta siinä, että kaikesta sarkasmista ja pessimismistä huolimatta haikaillaan vielä jotain, vaikkakin määrittelemätöntä. Ollaan kitkeriä... on kitkaa... Että jospa edes jokin olisi toisin.
Eckhartin köyhä ei enää halua mitään. Nurinat on nuristu.

Israel haluaa ruokaa nyt. Sitä alkaa sataa taivaalta, viiriäisiä ja mannaa kuin kissoja ja koiria.

(En tiedä onko Israelin Jahve demiurgi - gnostikot ovat ehdottaneet tätä -, mutta melkoinen nipottaja Tuo kyllä on. Kadehtii, kerskuu, pöyhkeilee, etsii omaa etuaan, katkeroituu, muistelee kärsimäänsä pahaa.
Anteliaisuuteen liittyy aina toive vastapalveluksista tai vastajumalanpalveluksista.
Jokin opetus, testi tahi koetus.)

Mannassa on pätevä opetus. Se säilyy vain päivän. Jos yrittää säilöä, kuten jotkut tietenkin tekevät, siihen tulee toukkia ja se alkaa haista.
Manna on preesensin ruokaa.

Mannaa ei viedä pakastimeen, ei pankkiin.
Imperfekti on haiseva aikamuoto, toukkia täynnä.

Futuuri häilyy, oleva säilyy hetken, ei seuraavaa.
Säilöminen tuhoaa olemisen.



(Ei jatku huomenna.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti