”Älkää kutsuko ketään isäksi maan päällä, sillä teillä on vain yksi isä, taivaallinen Isä.” (Matt.23)
Tässä ei torjuttane maallisten ”isien” muodollista, kohteliasta kunnioittamista. Keisarit saakoot yhä omansa.
Varoitus kohdistunee niihin paimeniin, jotka tekevät ”isiensä uskosta” eli omasta traditiostaan ja vajaasta ymmärryksestään kaikkia velvoittavan normin. Näitä isiä ja äitejä löytyy kaikilta ”elämänkatsomusaloilta”.
Jeesuksen ”yksi Isä” ei ole taivaallinen keisari valtaistuimellaan, yläkerran äreä isännöitsijä, joka on sieltä tuleva tuomitsemaan katutason huonosti uskovat ja käyttäytyvät asukkaat, vaan tie(toisuus), totuus ja elämä, joka Kristuksena laskeutuu talomme maanalaisiinkin, pimeimpiin kellareihin valaisemaan ne (Ef.4).
Yksikön ensimmäinen persoona, ainoa ”minä olen”, hän, joka meissä kutsuu itseään, ja vastaa saman tien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti