Minä elin, minä kuolin, minä elän.
Minut nostettiin ristille, mutta nousin kuolemaa ylemmäs, ja vedin kaikki mukanani. Olen kaikki kaikessa (Ef.4).
Yksi kuolema, yksi elämä, yksi henki.
Liha lahoaa, veri valuu maan kamaralle.
Näyttämöllä on kaikenlaista menoa ja meininkiä, komediaa ja tragediaa. Näytellään niin kuin käsikirjoitettu on, hyvin tai huonosti.
Minut nostettiin ristille, mutta nousin kuolemaa ylemmäs, ja vedin kaikki mukanani. Olen kaikki kaikessa (Ef.4).
Yksi kuolema, yksi elämä, yksi henki.
Liha lahoaa, veri valuu maan kamaralle.
Elämän näytelmät alkavat, kestävät aikansa ja loppuvat, mutta henkeään ei voi menettää.
Persoona on hetkellinen roolihahmo (Shakespeare), äkkiä poissa, kun teatterin katsomossa valot syttyvät (Ps.90).
Persoona on hetkellinen roolihahmo (Shakespeare), äkkiä poissa, kun teatterin katsomossa valot syttyvät (Ps.90).
Näyttämöllä on kaikenlaista menoa ja meininkiä, komediaa ja tragediaa. Näytellään niin kuin käsikirjoitettu on, hyvin tai huonosti.
Lopulta roolisuoritus on tehty ja esirippu laskeutuu – joskus repeääkin, kuten pisimpänä perjantaina taannoin.
Minut henkilönä nostetaan maan kamaralta, mutta henkenä yhteen, pyhään ja yhteiseen olemiseen.
Minut henkilönä nostetaan maan kamaralta, mutta henkenä yhteen, pyhään ja yhteiseen olemiseen.
Tämä tapahtuu koko ajan, nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti