”Niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” (1.Moos.3)
Tätä hedelmää on ihmiskunnan historian sivu nautittu mahan ja sydämen täydeltä, ja kaverillekin tarjottu.
On avauduttu oman minän jumalaisuudelle, hyvän ja pahan tietämiselle, teesit naulattu, rajat vedetty, muurit pystytetty.
On iloittu siitä, että juuri minulle on osunut armo tai järki sijoittua hyvän puolelle, ja lähetysnäkynä on saattaa tämä oma erityistieto yleiseen tietoisuuteen – nykyään varsinkin somessa!
Samalla on solmittu viikunan lehdet peittämään elämän intiimit osat, eli Puutarhan perimmäinen, ”tietämistä” edeltävä olemisen viattomuus, joka on kaikkien yhteinen.
Sisimmän epämääräinen levottomuus on viesti Puutarhasta, jonka kutsutuoksu ei ole peittynyt keneltäkään kokonaan, vaikka onkin laimentunut väkevämpien ajallisten, lahoavien hedelmien hajujen alle.
Tieto katoaa, rakkaus ei (1.Kor.13).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti