Ajan lanka katkesi lankalauantaina. Kukaan ei pidellyt sitä käsissään, kun Jeesus ”astui alas tuonelaan”, varjojen terminaaliin, hämärän rajamaille, toden ja epätoden, olemisen ja olemattomuuden ”sinne jonnekin”.
Ruumis oli poissa pelistä. Henki liikkui aution maan yllä, oli palattu alkuun.
Enkelikuorot lauluineen, seimen lapsi, ihmeteot ja opetukset kolmen vuoden ajalta olivat kadonneet mytologiaan ja tuleviin eksegeettisiin kiistoihin. Tuonelassa ei luonnosteltu uuden uskonnon opillisia linjauksia. Hengen, tietoisuuden ja materian suhdetta käsittelevä kirjallisuus ei vielä tänäiseen tapaan täyttänyt kymmeniä hyllykilometrejä.Mutta alkusana kuului hämärässäkin: ”tulkoon valo”. Pitkin autiota mielen ja maailman maisemaa, meille hämärän hengille, kuuluu ”minä olen elämä ja niin olet sinäkin (Joh.11)”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti