”Teidän on aika herätä unesta.” (Room.13)
Olin menossa toimittamaan vihkimistä, mutta ajoin hajamielissäni harhaan, ja löysin itseni Rymättylän kirkon sijasta Kiteen K-marketin parkkipaikalta.Olin tyrinyt pahasti, ja yritin hädissäni soittaa kirkolle pahoitteluni, mutta puhelin ei toiminut, ei millään. Näytölle suoltui sekavaa hieroglyfikirjoitusta ja akkukin hiipui.
Tajusin että kaikki on menetetty, ihmisten juhlat pilalla ja - mikä ehdottomasti pahinta - oma maineeni! Joudun lööppeihin eli kaikkien naurettavaksi kauppojen kassajonoissa! Tuska ja häpeä!
Heräsin, ja helpotus oli valtava, hätä poissa.
Raamatussa yksilön elämä huolineen ja hätineen on unta ja eksymystä, josta herääminen paluuta todellisuuteen, ja iso helpotus. Totuus vapauttaa häpeästä ja painajaisesta (Joh.8).
Uni loppuu. Elämä on. Näyttö selkeytyy, navigointi sujuu taas, akku latautuu.
Eikä maineella tee unesta vapaassa todellisuudessa mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti