”Työssä vaikuttaminen voi olla vaaraksi mielenterveydelle.” (Yle/Työterveyslaitos)
Valta turmelee aina kaiken. Myös vallan kahvassa olijan mielenterveyden.
Vastuu tekee hulluksi terveen, herkän ihmisen. Yleensä valtaan hankkiutuukin jo valmiiksi turtuneita.
Pahinta on tietenkin jos henkilöllä on alaisia. Silloin hulluus vaanii koko porukkaa kuin kiljuva jalopeura.
Tämän piti olla vallan päinvastoin, kuten ensi kuussa todennäköisesti valmistuvassa tutkimuksessa varmasti onkin: että ihminen voi aina paremmin, mitä enemmän voi vaikuttaa. Voiminen parantaa vointia. On tervettä pyrkiä ylöspäin hierarkiassa.
Näin ei siis ole. Mitä ylempänä, sitä hullumpi ja sairaampi.
Tosi huipulla on enää tutisevia, nurkassa kuolaavia hulluja, psykopaatteja tai hovin kannattelemia paperinukkehallitsijoita.
Työterveyslaitoksen tutkimus ei ole löperö. Sitä tehtiin 15 vuoden seurantana 14000 ihmisen otannalla.
Eteenpäin ei ole yhtä kuin ylöspäin, vaikka asia näin ymmärretäänkin lähes poikkeuksetta.
”Vaeltakaa! Älkää pysähtykö!” kehotti Jeesus. Ilmaisussa on vissi ero verrattuna apostoliseen ”kiivetkää! taistelkaa! kilpailkaa” -imperatiiviin. Vaeltaja voi kisailla mutta ei kisata. Pyhiinvaellukselle ei lähdetä starttipistoolin säestämänä.
Energialla ja ajassa, joka vaaditaan Everestille kiipeämiseen, normaalikuntoinen ihminen kävelee Himalajalta Goaan, vaakatasossa lojuen siemailee jo sateenvarjolla koristeltua drinkkiään hiekkarannalla, ja katselee horisontissa laskevaa aurinkoa. Samalla kun ylöspäin, huipulle, himoitseva toverinsa roikkuu railossa pää alaspäin parta jäässä köyden varassa ja tekee kuolemaa, viimeisenä toiveenaan, että vielä kerran saisi nähdä auringon.
Eteenpäin hyvä, ylöspäin paha, nyrkkisääntö.
Sisyfos pyrkii ylöspäin. On pakko, on käsketty, niin kuuluu tehdä. Mutta Sisyfos ei pääse koskaan mihinkään.
Tuskin edes eläkkeelle. Ja jos pääsee eläkkeelle, työntää jotakin kiveä nurin sielläkin, tai kesämökillä kantoa.
Tutkimus toteaa, että työn monipuolisuus vähentää mielenterveysongelmia, siinä missä vaikutusvalta lisää. Mutta valta tuhoaa senkin: jos työ on sekä monipuolista että vallallista, ongelmat kaksinkertaistuvat.
Jos yrittää olla kuin sirkustaiteilija ja pitää monta lautasta pyörimässä yhtä aikaa, ahdistuu. Vielä enemmän ahdistuu, jos lautasia on monella pöydällä. Lopulta ollaan kuin Tarja Halonen: ainoakin viedään edestä pois.
Epikuros: Elä sivussa! Tai joidenkin, itseäni jotenkin viehättävämpien, suomennosten mukaan: Elä piilossa! Elämä on jatkuvaa kriisiä, jota emme kuitenkaan pysty ratkomaan. Tärkeintä on rajata elämänpiirinsä sellaiseksi, että sen kanssa voi olla.
Piilossa piiri on silloin pieni, ja - ainoa mahdollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti