Tuntematon kaunotar, mieltä vailla:
”Syntymättömänä, häviämättömänä,
Vailla menneisyyttä, vailla tulevaisuutta,
Valonhämy ympäröi hengen maailmaa.
Kaikki unohtuu hiljaa ja puhtaasti, kuin valtavassa tyhjyydessä.
Taivaan sydämen loiste valaisee tyhjyyden.
Merenpinta on tasainen ja heijastaa pinnassaan kuun.
Pilvet häviävät siniseen avaruuteen.
Vuoret loistavat kirkkaina.
Tajunta sulautuu näkemiseen.
Kuun kiekko lepää yksinään.”
En muista mistä olen joskus poiminut tämän. Tekijä anonyymi, teksti on varmaan ikivanha. Ainakin ajaton. Tekijätön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti