keskiviikko 16. joulukuuta 2009

15.12.2009

HS 15.12: "Talitiainen matkusti pummilla Finnairin koneella Malagaan.... Helsingin pakkaset pakottivat talitiaisen tekemään äärimmäisen johtopäätöksen ja hyppäämään Finnairin lomalennolle AY 2160 Malagaan tiistaiaamuna.
Finnair vahvistaa, että pummilla matkustanut talitiainen oli koneessa.
Linnun kanssa matkannut miehistö on palaamassa Helsinkiin samalla koneella. Talitiainen jäi Malagan lämpöön."

Eläinten käyttäytyminen on monesti arvaamatonta.

Olen joskus katsonut vaikka tutun koiran tai kissan touhuja, ja tosissani miettinyt, mitä tuon päässä oikeastaan liikkuu. Miten se kokee tämän kaiken. Mitä se näkee kun se katsoo vaikka minua, tai ihan jotain esinettä, kirjahyllyä tms.

Olen kyllä miettinyt tätä - paljon useammin - jonkin tutun lajitoverinkin kohdalla... Että mitä se nyt näkee...kuinka se nyt noin... mistä olotilasta nuo sanat nousevat jne.

Me emme tiedä toisistamme mitään.
Emme ole kosketuksissa toisiimme millään suoralla eli välittömällä tavalla.

Yhteytemme on sanallista. Voin sanoa toiselle: tuo pallo on punainen. Voimme yhdessä katsoa sitä. Toinen voi yhtyä sanomaani, yleensä hän sen tekee tämän tason huomatusten jälkeen.
Mutta koskaan, ikimaailmassa en tule tietämään, näkeekö tuo toinen saman punaisen pallon kuin minä!!
(Puhumattakaan, kun kyse on tunne-, tai muista sellaisista olotiloista...)

Mikä hänelle on palloutta tai punaisuutta?
Värin kohdalla asia on erityinen. Punaisuutta ei voi selittää... Väri on selittämätön ilmiö.
Sen voi nähdä, mutta olenko ainoa maailmassa joka näkee punaisen siten kuin itse näen.
Tietenkin on fysikaalisia selityksiä, spektrejä ja fotoneja sun sellaisia. Mutta niillä ei ole näkemisen kanssa mitään tekemistä.

Punaista ei voi myöskään kuulla.
Eckhartilla on hauska huomio: silmälläni on paljon vähemmän yhteistä korvani kanssa, kuin maailman toisella laidalla elävän lampaan silmän kanssa.
Asiaan liittyvä opetus on siihen suuntaan, että aistitoiminto ja toiminnon kenttä on itse asiassa paljon oleellisempi kuin yksittäinen, enemmän tai vähemmän sepitteellinen toimija.

Entä Fritz, saksalainen nyt jo todennäköisesti edesmennyt raatokärpänen, johon minulla oli ilo tutustua
Hahnin lentokentällä syyskuun lopulla.
Sillä ja sen jälkeläisillä on verkkosilmä! Näkeekö se saman maailman? Jotain yhteistä on, kuten silloin punkkulasi. Sen se veikkonen ainakin löysi nettinsä kautta.
Jos se näkee saman maailman, onko sen maailmankuva jotenkin "vääristynyt"? Kun taas ihmisellä "oikea"?
Ajatuksessa ei käsittääkseni ole mitään järkeä. Totta puhuen: me luomme maailmamme aistiemme välityksellä. Upanisadit tunsivat tämän tosiasian jo viisituhatta vuotta sitten.

Tänä aamuna siis muuan tiainen matkusti Finnairilla Malagaan, Espanjan aurinkorannikolle.

Ensimmäiset tiedot kertoivat, että lintu olisi matkustanut ohjaamon puolella, mutta yhtiö kiistää asian. Tyyppi oli ollut koko ajan matkustamon puolella, esiintynyt vaatimattomasti, eikä edes koskenut tarjoiltuihin virvokkeisiin. Toisin kuin olletikin moni oman lajimme edustaja.
"Mitään vaaraa ei aiheutunut."
Pelkkä ajatus, että kansallisen lentoyhtiömme suihkukoneaikakauden ensimmäisen maahansyöksyn ja suuronnettomuuden olisi aiheuttanut sähkölaitteet oikosulkuun yrjöävä talitiainen...

Miksi? ihminen kysyy. Mikä sai eläimen nousemaan keltamustille siivilleen noustakseen sinivalkoisille siiville?
"Illaksi kotiin?"
Ei. Se jäi Malagaan, päinvastoin kuin maitokoneella kotiin palanneet lentäjäkollegansa. Tuskin tarvitsee täällä enää katsella.

Turhaa inhimillistämistä on vältettävä, mutta kun kerran uutisessa jo puhuttiin mm. "pummilla" matkustamisesta (millä sitten? viserrys vinkumaan?), menköön jatko samaa rataa.

Lintu värjöttelee kirkon ikkunalla, kun sisällä lauletaan kauneimpia joululauluja.
On jäätävän kylmä. Siperia puskee päälle koko voimallaan. Tintti painautuu tiukasti ikkunaan kiinni.

Sitten lauletaan se, mikä aina näissä tilaisuuksissa kuuluu: Sylvian joululaulu. Mustapääkertun (sylvia atricapilla) äänellä veisataan etelän lämmöstä, ikuisesta toukokuun säästä, vaahtoavasta (?) viinistä ja vehreistä sypresseistä.
Palelevan tiaisen pienessä päässä kohoavat visiona Sisilian jylhät maisemat, Etnat ja kaikki.

Sitten topeliaaninen alter ego -kerttunen alkaa sieltä etelästä käsin kaihota tänne pohjolaan...
Suomeeni kaukaisehen tekisi mieli ja muuta.

Silloin palaa pikkulinnultamme käämi.
Kerta kaikkiaan.
(Eihän se mistään alter egoista mitään tajua, symboliajattelu muutenkin onnahtelee.)

Voi pyhä Sylvi sinun kanssasi! Tuhat tulimmaista! manaa tintti.
Että oikein armain ja kallein Suomenmaa..!
Kaveri vaihtaisi Sisilian Siperiaan!
Maa muistojen.., titityy ja lässyn lässyn.

Pikkulintu raivoissaan, lenteleepi Seutulaan.
Ei hän, eihän?, jouda suremaan.
Kyllä Sisilia lopettaa vilun, miettii.
Pistän Sylvin heti paluulennolle.
Joulu joutui jo taas Pohjolaan, ja niin joutuu kyllä tämä mustapääkerttukin, jos minusta on kiinni.
Saa sirkutella täällä kitalaki jäässä armaalle Suomelleen, kun meikätintti lepertelee Sisilian sievien siepottarien kanssa! Cosa nostra, cincia bella amora mia, grazie, ...tana...


Ja väärä kone. Ja nimi lehteen.



(Älä välitä, pikkulintu, pikku juttu tuo konesekaannus. Joskus on vaikeuksia Fiksulla Apinallakin... Andalusiakin on hieno. Varo Malagan liikenneympyröitä! Ja jos kuitenkin haluat etsiä Etnan, pari asiaa: Malagasta pääsee Ryan Airilla Trapaniin, Sisiliaan. Ei kannata mennä matkustamoon, siellä maksaa kaikki. Mene ruumaan. Lyhyt lento. Ja jooos haluat vaihteeksi  ;  )  kokeilla omien siipiesi kantavuutta, seuraa Andalusian etelärannikkoa itään. Otivarissa varo sitä taloa, jonka pikku-Ella näytti minulle, ja jossa asuu pelkkiä kissoja. Miljoona. Almunecarissa on lauantaisin markkinat josta luulisi saavan halvalla talia - ethän unohda juuriasi suomalaisena talitiaisena... Sitten yli meren Algerian pohjoisrannikolle ja ... Ei, kun ota sittenkin se Ryan Air! Hyvää lentoa!)





















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti