”Jumala, kiitän että en ole
niin nuo toiset, huonommat.” (Luuk.18)'
Sisäinen fariseus on aina sydäntämme
lähellä.
En halunnut ensin maskia, sen
käyttäjät näyttivät esivallan ja salaisen poliisin kätyreiltä. Sitten aloin
käyttää, ja katso: maskittomat alkoivat heti näyttää anarkistiterroristeilta, pommit
viritettyinä ylähengitysteissään.
Fariseus tekee itsestään
mittarin. Minun käyttäytymiseni, arvoni ja ajatukseni, tietoni, uskoni, elämäntapani.
Minun käsitykseni siitä miten asioiden tulee asettua ja olla.
Virussuojus on kai syytä
pitää, mutta minämaski riisua.
Toisten tarinoihin ei auta puuttua.
Se joka
tietää mikä on toiselle parasta, on vaarallinen.
Emme tiedä toisesta yhtään
mitään, mutta olemme yhtä.
Tarinamme ovat eri sivuilla, mutta sisältyvät samaan
surrealistiseen taideteokseen, elämän kirjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti