”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre.” (Matt.13)
Taivas pellossa!
Multakaupunki!
Missä taivas on? Yllä
maan, päällä pilvien usvain?
Horisontissa, missä ruskea loppuu ja sininen
alkaa? Sinnekö tästä pitää vaeltaa...
Miten päästään perille luo
välkkyväin taivasten rantain?
Kuinka horisonttia lähestytään?
Yritetäänkö ehtiä sinne äkkiä kuin salama, vai lähestytäänkö hiipien ja vaanien kuin kissa hiirtä?
Missä silloin ollaan kun sinne on tultu?
Vai putosiko taivas peltoon
kun risti lyötiin maan pinnasta läpi?
Putoava taivasko kallisti maasta
kasvavalla orjantappuralla kruunatun pään ja taittoi niskan?
Enää ei naulita tikkuakaan
ristiin - kaikki on täytetty ja tässä.
Vaellammeko unissamme ulos
taivaasta jonka sisällä jo olemme?
Astelemmeko läsnä olevan aarteen yli kirkkaamman
kruunun toivossa?
Maasta sinä olet tullut ja
maata olet.
Mato, matkamies maan alla,
saa kruunun kruunusta luopumalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti