Nooa (Päivän sana, TS)

 ”Nooa eli kaikkiaan 950 vuotta ja sitten hän kuoli.” (1.Moos.11)

Ukko Nooa oli paitsi kunnon mies, myös todellinen milleniaali. Kun hän ajan saunasta lopulta lähtiessään otti laukun naulasta, löylytystä oli kestänyt lähes tuhat vuotta! Monet jännittävät sattumukset oli koettu elon lauteilla.

Kylmin suihku oli tullut niskaan elämän ehtoopuolella, 350 vuotta ennen kuolemaa: vedenpaisumus ja melkein kaiken maanpäällisen elämän tuho!

Globaali vesivahinko paitsi ettei vahinko ollenkaan. Ihmisten vihan sytyttämä Jumalan raivo aiheutti ilmastonmuutoksen joka peitti sadeveteen koko maailman.  

Nooa joutui aloittamaan elämän alusta. Eikä vain omaansa vaan koko maailman!

Uskoa kysyttiin ukolta!

Liikkuva elämän arkki on ankkuroitava liikkumattomaan.

Arvaamattomat aallot huuhtovat tämän maailmanajan rantoja - viha pyyhkii lihaa kuin likaa, mutta alhaalla on koskematonta.

Pinnan alla Olen.

Metuselah (Päivän sana, TS)

 ”Metuselah eli kaikkiaan 969 vuotta ja kuoli sitten.” (1.Moos.5)

Metu kiskaisi pojanpoikaansa Nooaakin pidemmän elinkaaren. Jos alastulokohta olisi nyt tässä, ulos- ja ylösveto olisi ollut jo vuonna 1050 jkr. Siinä ajassa toimelias ihminen ehtii jo moneen!

Turussa Metuselah olisi alkuvaiheessa voinut nähdä Koroisten asutuksen nousun ja tuhon, lopussa funikulaarin nousun (jos…) ja toriparkin melkoisen laskun. Sekä monta muuta toiveikasta ryhtymystä ja niiden raukeamista vuosisatojen mittaan.

Hän kuoli sitten lopulta, inhimillisesti katsoenkaan ei liian varhain.  

Uuden ihmisen kaari oli aika lyhyt, mutta riitti tappioon ja voittoon. Keihäs rikkoi kyljen ja vuodatti maailmanajan kuiviin. Uusi elämä ei tunne aikaa.

Ajattomassa ei ole aikomuksia tai aikaan saannoksia. Ikuinen ei tapahdu, vaan on.

Maailmassa (aikatilassa) kaari voi olla tosi pitkä tai ihan lyhyt. Kenttä on sama, sektoriton Valtakunta.  

Nooan jälkeläiset (Päivän sana, TS)

 ”Lisääntykää ja täyttäkää maa.” (1.Moos.9)

Nooan jälkeläiset ovat nyttemmin täyttäneet annetun tehtävän ja maan – turhankin huolellisesti.

Se on täytetty ääriä myöten!

Ihmissukua on jo niin paljon että taannoiset matkakumppanit arkissa alkavat putoilla laidan yli.

Ei mahdu enää! Ilmastointi pettää. Pallo palaa ja sulaa. Hikeä pukkaa ja hiilidioksidia. Joka paikka on kääritty muoviin kuin poismuuttoa varten.

”Se on täytetty” ristillä viittaa sekin tarinan loppumiseen. Maailmanaika päättyi. Arkki törmäsi pääkallovuoreen. Vesi alkoi laskeutua, valo loistaa kirkkaammin.

Hänen joka kastaa tulella ja Hengellä tulee lisääntyä, minun vähetä, sanoo Johannes joka kastoi vedellä.

Ulos arkista, rauhan kyyhky!

Anna palaa!

Tulta!

Vähene! Lennä! Älä palaa! Kevene taivaalle! Katoa!

Vähentykää ja täyttäkää maa tulen ja rauhan hengellä!

Koira (Päivän sana, TS)

 ”Aika on täyttynyt. Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark.1)

Itseään etsivä koira saa vainun hännästä, kiinnostuu ja yrittää lähestyä, mutta häntä pakenee häntä. Vaikka kuinka kovaa juoksisi, ei tulosta! Koira uupuu. Häntä pakenee, hätä jää. Itseä ei löydy, eikä omaa paikkaa. 

Ihmisellä on syntymävainu Valtakunnasta, kaipuu kotiin. Erilaiset ajan kohteet näyttäisivät heijastavan sitä, mutta tavoittelu tuottaa tyhjää.

Ihminen pyörii ajan ympyrää, ja uupuu.

Ympyrä täyttyy. Valtakunta on sekä keskipiste, kehä, että kaikki siinä välissä. Ja kaikki kehän ulkopuolella… 

Tavoittelun liike on ainoa mikä ”erottaa” koiran hännästään.

Koira pysähtyy, kääntää päänsä taakse ja huomaa että turhaa oli koko hölkkä. Yhtä eläintä tässä ollaan, pää, häntä ja muu siinä välissä! Se käy pitkäkseen maahan kaikessa rauhassa.

Ihminen kuulee hyvän sanoman, kääntyy takaisin kotiin, ja rauhoittuu. Ympyrä sulkeutuu. Kehällä ei juosta enää. Kangastus katoaa.

Nuoli näyttää olemassaolon keskipisteeseen. Olet nyt tässä.

  

Elon maski (Päivän sana, TS)

 ”Jumala, kiitän että en ole niin nuo toiset, huonommat.” (Luuk.18)'

Sisäinen fariseus on aina sydäntämme lähellä.

En halunnut ensin maskia, sen käyttäjät näyttivät esivallan ja salaisen poliisin kätyreiltä. Sitten aloin käyttää, ja katso: maskittomat alkoivat heti näyttää anarkistiterroristeilta, pommit viritettyinä ylähengitysteissään.

Fariseus tekee itsestään mittarin. Minun käyttäytymiseni, arvoni ja ajatukseni, tietoni, uskoni, elämäntapani. Minun käsitykseni siitä miten asioiden tulee asettua ja olla.

Virussuojus on kai syytä pitää, mutta minämaski riisua. 

Toisten tarinoihin ei auta puuttua. 

Se joka tietää mikä on toiselle parasta, on vaarallinen. 

Emme tiedä toisesta yhtään mitään, mutta olemme yhtä. 

Tarinamme ovat eri sivuilla, mutta sisältyvät samaan surrealistiseen taideteokseen, elämän kirjaan.

Raivo, rakkaus ja orava (Päivän sana, TS)

 "Kuka on sateen isä? Kenen kohdusta syntyy jää?" (Job 38)

Kuka loi maailman, kuka käärii sen rullalle kun aika on täynnä?
Kuka nostaa päivän, laskee päivän?
Kuka keksi rakkauden? Kuka raivon?
Kuka sytytti muinaiset valot?
Kuka järisee maan, tuhoaa ja suojelee elämää sen pinnalla?
Kuka purkaa tulivuoren?
Kuka paistaa auringon?
Kuka kukki kukat, kuka ne kuihdutti?
Kuka sammutti valot?
Kuka synnytti oravan Puolalanpuistossa ja ajoi sen litteäksi Brahenkadulla?
Kuka virtaa Auran Airistolle ja nousee siellä ylös?
Kuka räjäyttää ruskan ja tuskan värit? Kenen silmille?
Kenen voima läpäisee kaiken?
Ken aasilla ratsastaa? Kenellä aasi kulkee?
Kenen sydän sykki Golgatalla, puhkesi verikukkaan
ja kuihdutti kuoleman?

Sateenkaari (Päivän sana, TS)

 ”Minä asetan kaareni pilviin, jotta muistaisin.” (1.Moos.9)

Jumala samaistuu ihmisen heikkouteen, hapertuvaan muistiinkin.

Jumalan kaari, sateenkaari kuin jääkaappitarra.

Muista tämä! Älä hukuta tätä!

Jumala näkee värit, muistaa itsensä ja lupauksensa.

Sateenkaaren kauneus on katsojan, Jumalan ja ihmisen, silmissä.

Ihmisten elinkaaret ovat pitkiä tai lyhyitä, Valtakunta aluton, loputon.

Vain aluton on Valtakunnasta. Syntynyt kuolee.

Valo kohtaa vesipisaran ja taittuu spektriin.

Syntynyt on kuin hologrammi, näkyvissä värikkäästi hetken.

Kaari katoaa kuin muisti.

Minä olen kaikki värit, alun perin ja lopultakin väritön.

Minä olen maailman valo.

Te olette maailman valo.

Te olette minä.