maanantai 9. tammikuuta 2012

2011, 2012

Hello, Goodbye (Paul McCartney).
What says hello, also says goodbye (Mooji).


Etsi se mikä ei tervehdi sen enempää tullessaan kuin lähtiessäänkään.
Se joka ei tule eikä mene, eikä huoli siitä mitä tulee ja menee. Se mitä ei tarvitse etsiä.
Etsi käsiisi se mikä paljastuu itsestään ja pitää kaiken itsellään, koska muita ei ole.
Etsi käsiisi se että kun katsot käsiisi, se mikä katsoo on se mitä etsittiin.
Mikä on käsitteiden tuolla puolen.
Tällä puolen.















Talvi 2011 oli miehuullinen. Se korosti arvoaan kuin sioux-päällikkö Istuva Härkä Little Bighornin taistelussa, kunniakkaan mutta uhanalaisen heimonsa yhä ylväs soturi, joka kuitenkin tuntee jo päänahassaan leudon, vetisen veitsen kosketuksen.
Se päätti pistää vielä kerran väkivaltaisesti kampoihin tunkeutujalle. Näytää mitä on oikea machotalvi kaikessa komeudessaan ja rasittavuudessaan.
Ja vetäytyä sitten ylivoiman edessä kasvihuoneeseen sulamaan pikku hiljaa, sopeutumaan ilmaston- ja sosiaaliympäristönmuutokseen kuten Istuvakin, jonka nöyryyttävänä elämän epilogina oli kiertää Amerikan raittia Buffalo Bill Wild West Shown esiintyjänä.
Kalpeat raasut ja kaasut perikööt isiemme maan. Rauhan- ja savupiiput tuprutkoot.

Jokivarren penkillä ei juuri istuttu viime talvena. Sen yli jopa hiihdettiin!
Samaan aikaan vuotta myöhemmin penkki on vapaa, ilmoilla.


Aaro Hellaakoski runoili, "tietä käyden tien on vanki / vapaa on vain umpihanki".
Asia ei ole suinkaan ilman muuta selvä.
Riippuu "käyvästä", joka noissa säkeissä on ihan avoin.

Ensimmäisenä tulee mieleen kuva ihmisestä, jonka on valittava kulkeeko pohjustettua ja aurattua tietä pitkin panta kaulassa sinne minne muutkin (saman suunnan) kalpeakasvoiset matkalaiset kukin omien käsitystensä kanssa käsitysten - vai lähteekö intiaanien lailla sinne minne tuuli vie ja mieli tekee.

Siitä huolimatta että oikeat intiaanit eivät ehkä koskaan tehneet noin, vaan tallasivat esi-isien polkuja viimeiseen asti konservatiivisen, rituaaleihin kangistuneen patriarkaalisen yhteiskunnan jäykkäniskaisina kunnian miehinä, kunnes idästä vyöryvät vallankumousvoimat rienaavine tasa-arvoaatteineen ja tuliliemineen puhalsivat vanhan vallan kumoon ja muutoksen ynnä rahan tuulet minne mieli teki, ajatus "tietä käyden" uhkaavasta vankeudesta ja umpihangen vapaudesta on aika puhutteleva.

Verbin muoto on aktiivin 2. infinitiivin instruktiivi. Siinä on vivahdus substantiivimaisuuttakin: jokin vinkki siihen että vaikka ollaan olevinaan aktiivi, seurataan annettuja instruktioita ad infinitum ja kovin "käydään", ei oikein tulla mihinkään, vähän kuin kiljupänikkä joka kyllä käy, mutta ei liiku.
Substanssi on hämärä, paljastumaton.
(Käydäänkö "käyden" peräti vieraissa!?)





Totuus "käy ilmi" umpihangen vapaudessa. Sitä ei keksitä kuin se olisi jotain uutta. (Silti se on aina uutta.) Uskonnollisessa kielessä Jumala ilmoittaa itsensä eli ilmoittautuu. Tulee ilmoille. Penkki tulee ilmoille, paljastuu, kun umpihanki sulaa. Silloin sen yli ei enää kävellä tai hiihdetä.
Penkin substanssiin ei koko aikana ole kajottu. Hangen alla se vain ei ole näkyvissä, käyttökelpoisuudesta puhumattakaan.
Totuus tekee vapaaksi, Jeesus sanoi painokkaasti. Uskonnollinen totuuden tulkinta ei tee yleensä vapaaksi, vaan kahlitsee opillisiin ja moraalisiin instruktioihin. Se viitoittaa tien vankilaan, pujottaa pannan kaulaan.

(Ymmärtääkseni myös tiedekielessä totuus on juuri paljastumista ja paljastamista. Sitä ei luoda kuin tohtori Frankenstein uutta muotoa, vaan sen yllä ja ympärillä olevat näköesteet raivataan pois. Jolloin se on mikä on, esteettä.)
(Teoriat ovat vain sepitteitä jotka viittaavat johonkin minkä ymmärretään olevan. Ilman painovoimalakiakaan esineet eivät lilluisi ilmassa, joten painovoimalaki ei ole yhtä kyseisen ilmiön kanssa.)
(Jumalan käsite ei ole yhtä sen kanssa Mikä On.)
("Mikä On" ei ole sama kuin se mikä on.)
(JNE!!prkl...)
(Kävikö selväksi?)

Ihminen (tai mikä tämä nyt sitten onkaan) elää totuuden paljastuneisuudessa ja vapaudessa vasta sitten kun on lopullisesti ja liikkumatta, käymättä missään - käsitteiden umpihangen sulaessa ympäriltä - äkännyt että hänen itsensä ja totuuden välissä ei ole lainkaan tietä jota pitkin käydä, eikä millin murto-osankaan etäisyyttä.

Penkille istumaan siis, olkaa hyvä, Istuva Härkä, Buffalo Bill, Hullu Hevonen ja kenraali Custer ja kaikki muut isot ja pienet torvet. Taistelu on ohi, lumi sulaa, joki virtaa ilman pantaa.