torstai 15. helmikuuta 2024

Kitkat (TS)

 

”En ymmärrä, mitä teen: en tee sitä mitä tahdon, vaan sitä mitä vihaan.” (Room.7)

Tänäänkin uutisoidaan sekä ihmisen jumalallisesta halusta rauhaan että pirullisesta rauhattomuudesta. Toivon ja pettymyksen karuselli, yksilön sisäisistä ristiriidoista lähisuhdekitkojen kautta valtioiden ja ideologioiden välisiin massatappoihin. Yritys johtaa erehdykseen ja erehdys ylevien päätösten myötä uuteen yritykseen, joka... Mikä meitä oikein riepoo? Tahtoa riittää, voimia ei.

Kitkan juuri on minussa, ei sinussa tai hänessä. Jakolinja ei kulje välissämme vaan lävitsemme. Juuri minussa on jotain mikä ei toimi.

”Tahdon hyvää mutta en pysty siihen.” En tajua!

Ymmärtämistä ylempi rauha ilmoittuu, kun oma ymmärrys loppuu.

Se on rauhaa jota ei rakenneta, vaan elämän ikuinen perusta jonka varaan pudotaan, kun ajan rakenteet sortuvat. Rauha joka läpäisee rauhattomimmankin (Fil.4).

perjantai 5. tammikuuta 2024

Kun minut nostetaan (TS)

”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16)
”Kun minut nostetaan maan kamaralta, vedän kaikki luokseni. (Joh.12) ”

Aistimme maailman, sen valon ja värit, ahtaan henkilökohtaisen putken läpi. Paljon väriä ja värinää jää putken ulkopuolelle.
Mieli tulkitsee havainnot, nimeää ne, samastuu ja hukkuu niihin. Tuo on minun! Ruumiini, persoonani.
Maailman ahtaus ei ole ympäristössä, vaan minussa.
Genetiivi on sijamuodoista jumalattomin.
”Minun” syö ihmistä, vie rohkeuden. Ympäristöstä eli olosuhteista tulee uhka – entä jos menetän kaiken…
Jeesus voitti maailman ahtauden kuolemalla, ja vetää ”kaikki luokseen”.
Risti näyttää tappiolta mutta on voitto, hulluudelta mutta on viisautta, kuolemalta mutta on Elämä itse.
Maailma on ahdas mutta taivas laajempi kuin avaruus, rajaton.
Se kattaa rakkaudella myös maailman ja sen pienet olentopahaiset.

 

Vähät eväät (TS)

”Tuhatmäärin väkeä oli tulossa kuuntelemaan. Koko joukolla oli eväänä vain viisi leipää ja kaksi kalaa. Lähetämmekö heidät pois? opetuslapset kysyivät. Ei heidän tarvitse mennä mihinkään, Jeesus sanoi ja siunasi eväät. Kaikki tulivat kylläisiksi.” (Joh.6, Matt.14)

Synnymme maailmaan kuin oudolle piknikille, vähin eväin, tietämättä miten täällä oikein ollaan ja miksi, jotain kaivaten, nälkäiset muukalaiset mieron tiellä.

Kahdeksan miljardia eksynyttä lammasta säntäilemässä pitkin planeetan pintaa, toivoen parasta, pahinta peläten, tietämättä edes mitä ne ovat.

Viisi aistia, kaksi olemisen tilaa, ruumis ja mieli: Rajalliset ovat eväät, mutta ne riittävät, Jeesus sanoo, ”ei heidän tarvitse mihinkään mennä”, tulla toisenlaisiksi.

Istukoot siinä missä ovat, sellaisina kuin ovat.

Minä olen heidän leipänsä, elämänsä ja kylläisyytensä.

Olen kaikki kaikessa ja kaikissa.

Ilman minua ei ole mitään.

Istu alas ja ihmettele!

Päämäärätön kirkkaus (TS)

Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuu, sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän kirkkauden. Emme kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti. (2.Kor.4)

Ulkonainen ihminen näkyy ja haluaakin näkyä, se jolla on syntymä- ja kuolinpäivä ja niiden välissä minäkertomus eli henkilökohtaisia omistuksia, ominaisuuksia ja omituisuuksia.

Nekin ovat Elämän lahjoja, mutta niihin ei siis tule ”kiinnittää katsettaan”, koska ovat hetkellisiä kuin silmänräpäys.

Jeesus eli näkyvästi noin kolmekymmentä vuotta, murtui ristille, ”veti kaikki luokseen”, ja ylösnousseena on meidän alati uudistuva sisäinen ihmisemme.

Määrätön kirkkaus on päämäärätöntä eli ikuista.

Se ei vaadi tai kysele keneltäkään mitään, ei vedä eikä työnnä ketään mihinkään, vaan läpäisee läsnäolollaan varsinaissuomalaisenkin talvihämärän maiseman ja sydämen.

Sitä voi pitää ihmeenä!

Piikki (TS)

 

”Vetosin Herraan, jotta hän ottaisi tuon pistävän piikin minusta pois. Herra kuitenkin vastasi: Minun armoni riittää sinulle. Voima tarvitsee heikkoutta ollakseen täydellinen.” (2.Kor.12)

Jossain vaiheessa elämän hallinta kuitenkin pettää. Piikki puhkaisee renkaan. Ajo muuttuu holtittomaksi. Ratti lipsuu käsistä. Itsekontrolli joutuu vesiliirtoon, ja paljastuu harhaksi.

Ruumiiseen tai mieleen ilmaantuu piikki, joka ei lähde irti vetoomuksista huolimatta. (Lääkärin piikki vain pitenee...)

Älä luota ruumiiseen! Se toimii aikansa ja lipsuu sitten menemään. Mieleen luota vielä vähemmän! Se voi seota koska tahansa.

Ristillä ruumiiseen hakattiin piikkejä. Kristuksen ruumis on kaikkien yhteinen, yksi kuolema, yksi elämä (Room.6).

Heikkoudessa on voimaa, ehjä kokonaisuus syntyy repaleisista paloista.

Ja armo riittää ihan kaikkeen.  

Ihme kyllä!

Nimetön (TS)

 

”He kysyvät: Mikä on hänen nimensä? Jumala sanoi: Minä olen se joka minä olen. Sano heille: minä-olen lähetti minut.” (2.Moos.3)

Lapsena saatu nimi on kätevä avainkoodi, joka auttaa eteenpäin elämässä ja yhteiskunnassa. Ilman ei oikein pärjää.

Toisaalta nimen ympärille rakentuu helposti brändi, kankea tuotemerkki, jonka pitäisi olla myyvä, mutta joka rajoittaa elämää. 

Pitää ”saada” nimeä, hyvää nimeä nimenomaan. Sen mainetta pitää puolustaa, tuoda sitä esille, mielellään pönkittää erisnimeä arvonimillä. Jne.

Mooseksen kohtaama nimi ei ole sen enempää arvonimi kuin brändikään (vaikka lausuttiinkin palavasta pensaasta…), eikä koostu kirjaimista, vaan on todellisuus itse, ainoa itsestään oleva, jakamaton, korkein, joka ilmenee ja on läsnä matalimmassakin.

”Minä-olen” luo maailman, ja on lähettänyt meidät matalahkot nyt tähän hetkeen, tälle tuolille istumaan ja ihmettelemään.

torstai 8. kesäkuuta 2023

Kristityn vaellus (TS)

”Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät olemaan Kristuksessa.” (Ef.1:4)

"Kristityn vaellus" maasta taivaaseen, kuolemasta elämään, on yhden askelen mittainen. Se ainoakin on otettu jo ennen kristityn syntymää ja jopa ennen maailman luomista.
Tie elämään on kaita kuin naula, portti sen alkuun ja loppuun on ahdas kuin naulanreikä, vain ristiinnaulitulle mahdollinen.
”Kristityn” kiusaus ja tuska tiellä: kuvitella olevansa vastuussa perille pääsemisestä, kuvitella olevansa matkan tekijä, kirkkauden kruunun perijä (jos jaksaa sinne perille sitä perimään). 
Kristus on tie, totuus ja elämä. ”Kristitty” tiellä on Kristuksen tiellä, elämän edessä, totuuden tulppana. Itsen kieltäminen on elämän myöntämistä.
Vaeltajan taakka on kevyt, askel ei jätä jälkiä. Tulkaa lepoon työtätekevät ja raskasmieliset.